Kolumni: Tuleeko taksista tuuripeliä?

Heinäkuussa se sitten tulee, taksiuudistus. Trafi tiedottaa, että suurin muutos on taksien hinnoittelun vapautuminen. ”Taksimatkan hinta voi vaihdella esimerkiksi kellonajan, taksiyrityksen, tilaustavan ja haluttujen lisäpalveluiden mukaan.”

Trafi lisää, että ”perusasiat eivät kuitenkaan muutu eli taksin käyttö on helppoa ja luotettavaa myös tulevaisuudessa.” Viraston näkemys on optimistinen, sillä kuluttajan kannalta perusasiat on myllätty perusteellisesti.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto puolestaan toteaa, että ”uudistus vaikuttaa jokaisen taksipalveluita käyttävän kuluttajan asemaan. Muutos edellyttää taksimatkustajilta uudenlaisia valmiuksia vertailla hintoja ja palveluja.” Eli karskisti tiivistettynä: vastuu on matkustajalla. Jos maksat kalliisti, niin oma vika, olisit ottanut selvää.

Taksialan mullistus pelaa toisten pussiin paremmin kuin toisten. Kilpailusta on jo kokemusta juna- ja linja-autoliikenteessä. Voittajia ovat ne asiakkaat, jotka hallitsevat verkkokaupan ja poimivat sieltä halvimmat liput. Häviäjiä ovat ne, jotka asioivat lippuluukulla (jos sellainen sattuu löytymään) ja maksavat matkoistaan moninkertaisia summia, koska heillä ei ole ”valmiuksia vertailla hintoja ja palveluja”. Eli niitä valmiuksia, joita taksimatkustajilta edellytetään heinäkuusta lähtien.

Ulkomailla moni meistä on kokenut, miten kirjavaa taksien hinnoittelu voi olla. Hintavertailua ei aina jaksa tehdä, kun taksi pitää saada nopeasti ja usein mennään tuurilla.

Tukikin mieleen eräs taksiseikkailu Pietarissa. Tiesimme matkakaverini kanssa, mikä on käypä taksa juna-asemalta hotellille. Mutta kun kyselimme kyytiä taksitolpalla, hinta pomppasi kattoon ja sen läpi.

Yritimme tinkiä hintaa alas, mutta ei. Taksikuskit tekivät pikakartellin ja huusivat yhteen ääneen, että kukaan ei lähde ajoon, ellemme pulita härskiä ylihintaa. Perusteluna oli, että suomalaisilla on varaa maksaa.

Sekös ärsytti. Päätimme, että pitäkööt taksinsa ja lähdimme kävellen aseman toiselle puolelle.

Ei aikaakaan, kun eteemme pysähtyi tumma Lada. Taksikilpeä ei ollut, mutta olimme väsyneitä ja halusimme pois huijaritaksien tontilta, joten kyytiin. Kuskille sopi tarjoamamme taksa. Hymyilimme helpottuneita, kunnes kyydissä tajusimme, että olikohan viisasta, koska kaupunki oli vieras ja kyyti pimeä. Kuskimme vaikutti ajelevan niitä kuuluisia oikoteitä, kadut olivat kapeita ja reitti mutkainen.

Yhtäkkiä Lada teki äkkijarrutuksen, kun eteemme kiilasi pitkä musta auto. Tumma sivuikkuna laskeutui ja sieltä katsoi tuimasti sen näköinen mies, jolle olisi Hollywoodissa tarjottu pahan pojan roolia. Lada-kuski pakitti ja antoi tilaa. Me puristimme takapenkillä sateenvarjoa ja yritimme valua näkymättömiin. Mafia hah-hah-haa, kuskimme nauroi. Puristimme hymyntapaiset ilmeet, jotka jähmettyivät kasvoillemme hotellille saakka.

En suosi pimeitä takseja enkä edes harmaita. Haluan luotettavan kyydin, jonka hintaa ei tarvitse huutokaupata. Taksiuudistus tuo varmasti monta hyvää asiaa, mutta yksi arveluttaa, ja se on helppous.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .