Kolumni: Työlläkin elää, mutta kaupalla rikastuu

Mikael Gabriel, mitä menitkään sanomaan! Reilu viikko sitten Emma-gaalassa räppäri uhosi suureleisesti, ettei musiikkimaailman menestyjiä määritä keski-ikäiset gubbet vaan yleisö. Ja siitäkös yksi jos toinenkin viisikymppinen mies, ehkä joku nainenkin, loukkaantui. ”Odotapas vaan, kohta olet itsekin keski-iän krouvissa, mokomakin uhoaja”, somessa murahdeltiin.

Ehkä Mikael kritisoikin musiikkiteollisuuden jämähtäneitä rakenteita. Ei siitä kannata henkilökohtaisesti loukkaantua, vaikka kierroksia olisi kertynyt muutama enemmän elämän mittariin.

Siitä vaan kitarat ja vahvistimet foordin perälootaan ja keikalle: turha sitä on partaa tutisuttaa jonninjoutavuuksien takia.

Ehkä tuo sama viisikymppinen mies, harmaa eminenssi, on ollut valitsemassa Suomen edustajan Euroviisuihinkin. Lehdissä on lukenut, että moni esiintyjä kieltäytyi kunniasta ja lopulta nakki napsahti Darudelle. Eihän tämä tuoreinta kalaa tiskillä ole: reippaasti päälle nelikymppinen musiikintekijä, jonka suurin hitti Sandstrom on vuodelta 1999.

Muutama vuosi sitten lopetettu Uuden Musiikin Kilpailu oli mukavaa viihdettä. Siinä tavallinen tallaaja pääsi näkemään musiikintekijöitä, jotka eivät muuten parrasvaloissa liikaa kulu.

Oma suosikkini euroviisuissa kautta aikojen on ehdottomasti Kuunkuiskaajien kappale Työlki ellää, vaan kaupal rikastuu. Mutta se johtuu vain siitä, että kajautin kyseisen kertsin korkealta ja kovaa synnytyssalin kolkoille seinille, kun spinaalipuudutus vapautti minut kärsimyksistä tammikuussa 2010.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .