Kolumni: Ugandallakin on kohta väliä

Kun ekologiset ongelmat ovat jo nyt suuria, on aika selvää, että sieltä tullaan jossain vaiheessa lähtemään liikkeelle, toimittaja Janne Yläjoki kirjoittaa.

Patrian asekauppiaan menehtyminen afrikkalaisessa hotellihuoneessa on tehnyt Ugandasta yhtäkkiä kiinnostavan paikan.

Se on hyvä, sillä tulevaisuudessa Ugandalla on todellakin väliä. Romanian kokoisen maan väkiluku on nousemassa vuoteen 2050 mennessä reilusti yli 100 miljoonan.

Kun ekologiset ongelmat ovat jo nyt suuria, on aika selvää, että sieltä tullaan jossain vaiheessa lähtemään liikkeelle.

Tilannetta ei helpota alueen konfliktiherkkyys. Ugandassa on jo tällä hetkellä noin 1,3 miljoonaa pakolaista ja viime viikolla tuli 22 000 lisää. Hädänalaisia tulvii sekä Etelä-Sudanista että Kongosta.

Uganda on nähty viime vuosikymmeninä pääosin myönteisessä valossa. Länsimaille oli suuri helpotus, kun Neuvostoliiton ja Muammar Gaddafin kanssa vehkeillyt diktaattori Idi Amin syöstiin vallasta vuonna 1979.

Uganda on kuitenkin edelleen käytännössä yksipuoluemaa. Oppositiolla ei ole mitään todellisia vaikuttamismahdollisuuksia.

Sitä ei nähdä suurena ongelmana, koska maan nykyinen presidentti Yoweri Museveni on Yhdysvaltojen tärkeä poliittinen liittolainen.

Uganda oli mukana esimerkiksi ”halukkaiden koalitiossa”, jonka George W. Bush perusti vuonna 2003 Irakin sotaa varten. Irakiin lähti tuolloin tuhansia ugandalaisia palkkasotureita.

Ugandassa pitkään oleskelleen toimittaja-kirjailija Helen Epsteinin sanoin Museveni on tehnyt maastaan ”huonosti ylläpidetyn sotilaiden siitoskolonian”, jonka reservejä kasvatetaan paitsi omiin myös amerikkalaisten tarpeisiin.

Epstein väitti syyskuussa ilmestyneessä kirjassaan, että Museveni olisi henkilökohtaisesti kieltänyt perhesuunnitteluohjelmat – myös ne, jotka saisivat rahoituksensa ulkomailta.

Sen seurauksena Ugandan syntyvyys on nyt maailman neljänneksi korkein ja väestön mediaani-ikä 15,8 vuotta.

Sotilaat eivät siis Ugandasta lopu. Siksikin maata pitäisi seurata tarkasti.

Esimerkiksi nyt tammikuussa Uganda käynnisti Itä-Kongossa hämärän terrorisminvastaisen operaation, joka tulee ajamaan noin 370 000 kongolaista kodeistaan, YK arvioi.

Operaatiota perusteltiin ääri-islamistien muodostamalla uhalla. Todellisuudessa Ugandan arvellaan valmistautuvan kolmanteen Kongon sotaan.

Siihen on kaikki ainekset, sillä Kongossa on jälleen kerran korruptoitunut presidentti, joka istuu viisivuotisen presidenttikautensa seitsemättä vuotta vallassa.

Samantapainen pattitilanne on laukaistu kahdesti aiemmin alueellisten sotilasmahtien Ruandan ja Ugandan sekä niiden liittolaisten väliintulolla.

Nämä monipolviset tapahtumat tunnetaan myös ensimmäisenä ja toisena Kongon sotana, jotka johtivat vuosina 1996–97 ja 1998–2003 miljoonien ihmisten kuolemaan ja Kongon luonnonvarojen perusteelliseen ryöstelyyn ja raiskaamiseen.

Suomalaisen asekauppiaan murhaankin tällä kaikella voi olla kytkynsä.

Kongon turvallisuuskoneisto on nimittäin tällä hetkellä melko lailla jakautunut. Avainkysymys on suhtautuminen Ugandan entiseen liittolaiseen Ruandaan, joka näyttää jäävän seuraavassa Kongon sodassa rintamalinjan toiselle puolelle.

Siksi Ugandan poliisijohtoa siivottiin viime vuoden lopulla kovalla kädellä. Ruandan kanssa vehkeilleitä vietiin sotilasoikeuteen.

Olivatko Kampalan hotellimurhat kosto? Ainakin niillä turmeltiin tehokkaasti presidentti Musevenin ja hänen luottomiehensä, tiedustelujohtaja Frank Bagyenda Kakan kansainvälinen maine.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Putositko jo kärryiltä Ugandan tapahtumista? Katso tästä, mitä tiedetään ja mikä on vielä epäselvää