Kolumni: Valinnanvapautta brittityyliin

Televisio sattui olemaan auki pari viikkoa sitten, kun sieltä tuli Britannian kuninkaalliset häät Windsorista. Täytyi istahtaa ohi mennessään hetkeksi sohvaan ihailemaan Harryn ja Meghanin palavaa rakkautta ja bongaamaan tuttuja.

Oikeasti televisio oli tietenkin auki tarkoituksella. Kuninkaallisten häiden vahtaaminen televisiosta on vain nolompaa kuin ajankohtaisohjelmien tai luontodokumenttien katsominen.

Ainaisen sote-väännön sijaan oli ihana katsoa, kun kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan. Valinnanvapaus toteutui mitä kauneimmalla tavalla.

Walesin prinssi Charles oli oudon punakka. Hän oli varmaan hoitanut ruusuja puutarhassa ilman hattua ja auringossa kärähtänyt. Hänen vaimollaan Camillalla oli puolestaan päässään todella leveälierinen, klovnin kaulusta muistuttava hökötys. Charlesin kannattaa lainata sitä ulkotöihin.

Ilahduttavasti myös hiljattain lonkkaleikkauksessa ollut prinssi Philip, 96, pääsi lapsenlapsensa häihin. Kohta 90-vuotias isäni muisteli tuon komean kreikkalaisen upseerin ja Elisabet II:n häiden olleen aikoinaan Kainuun korvessakin huomioitu mediatapaus.

Brittimedia käyttää apunaan joitain kiinnostavia ammattilaisia. Oikeudenkäynneissä paikalla on oikeuspiirtäjä, joka kuvittaa jutun piirroksella syytetystä. Meillä käräjillä sallitaan valokuvaaminen lähes aina lyhyesti istuntojen alussa. Tuloksena on huppuun tai sanomalehteen kätkeytynyt tunnistamaton hahmo.

Hääjuttujen teossa käytettiin huuliltalukijoita. He selvittivät, mitä muuta alttarilla puhuttiin kuin tahdon. Suomalaisesta moinen tuntuu lähes salakuuntelulta.

Meillä koko kansa osaa lukea huulilta sen yhden, v-alkuisen sanan. Sitä näkee tv-ruudussa varsinkin jääkiekko-otteluissa epäonnistumisen hetkellä.

Salakuuntelu ei kuulu hyväksyttäviin journalistin tiedonhankintakeinoihin. Oma salakuuntelulaitteistoni onkin jäänyt tyystin käyttämättä.

Laite muistuttaa tarkoituksella muinaista, vyöhön kiinnitettävää korvalappuradiota. Kaiuttimen tilalla on voimakas mikrofoni, jonka antia kuunnellaan kuulokkeilla.

1980-luvulla laite oli huomaamaton, mutta nyt kaikki epäilisivät, miten jollakulla on vielä käytössä walkman. Sama, kuin käyttäisi vaivihkaiseen liikkumiseen ilmalaivaa.

Laite on peräisin oikeasta vakoilukaupasta New Yorkista. Työkaveri oli sen aikoinaan ostanut, mutta kyllästyi ja myi pois. Ostin kapineen leluksi pojalleni. Hän oli kuitenkin niin vilkas, ettei joutanut vakoilemaan. Arvelin vekottimesta olevan iloa itselleni, mutta vähiin on jäänyt.

Onneksi kauppahintana oli vain itse tehty, paistettu juustokakku. Sitruunaa piti olla täytteessä niin paljon että hampaissa natisee.

Pari viikkoa sitten kävin pitkästä aikaa junalla Helsingissä. Ei tarvinnut salakuunnella: ihmiset kailottivat puheluitaan vaunussa kuten ennenkin, vaikka junissa on nykyään puhelinkopit. Harkitsin, että menen itse matkustamaan puhelinkopin hiljaisuuteen.

Matka oli rankka, mutta onneksi lopuksi kaikui konduktöörin jo kuuluisaksi tullut virkistävä kuulutus: ”Saavumme Jyväskylään viisi minuuttia etuajassa. Pahoittelut siitä.”

Lopuksi vitsi. Donald Trump ja Kim tapasivat vihdoin tällä viikolla ja maailma pidätti henkeä. Kyseessä ei valitettavasti ollut Pohjois-Korean Kim Jong-un, vaan tosi-tv-tähti Kim Kardashian. Kim Jong-un tapaa varmaankin kohtapuoleen Donald Duckin eli Aku Ankan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .