Kolumni: Vihreät kaverit menivät valoissa nurin niskoin

Sinä, Fiat-kuski, kuitenkin ymmärsit jarrutuksesi jälkeen, että eihän tässä vielä pysähtyä tarvitsekaan ja ajoit liikennevalojen läpi, toimittaja Riikka Mahlamäki-Kaistinen purkautuu.

Hoi sinä, metsänvihreällä Fiat Puntolla ajava kuski. Minä, puutarhani ja autoni vihaamme sinua. Tai jos emme nyt ihan vihaa, niin ainakin olemme sinulle kovin vihaisia.

Ajoin nimittäin alkuviikosta töihin perässäsi ja sinä päätit, että liikennevalot vaativat ennakoimatonta lukkopysähdystä. Löin perässäsi jarrujalan niin vimmalla pohjaan, että autoni sammui ja pelkääjän paikan jalkatilassa kököttäneet rakkaudella kasvattamani kaksi chilin taimea menivät nurin. Ei sillä tapaa pikkuisen kenolleen vaan ihan nurin niskoin. Ruukuissa ei ollut enää multaa tippaakaan ja taimia ei näkynyt multakasan alta.

Sinä kuitenkin ymmärsit jarrutuksesi jälkeen, että eihän tässä vielä pysähtyä tarvitsekaan ja ajoit liikennevalojen läpi.

Livahdit rikospaikalta hetkellä, jolloin valo muuttui keltaiseksi ja minä jäin huolissani katsomaan pelkääjänpaikan multakasaa.

Olin niin hämilläni, etten osannut edes kiroilla. Nyt tiedän siis, että sellaisiakin tilanteita on olemassa.

Sydän syrjällään ja huolesta vääränä ajoin työpaikan pihaan ja ryhdyin pelastusoperaatioon. Vihreät kaverini selvisivät kuin selvisivätkin pyllähdyksestä, mutta näyttivät vähintäänkin yhtä vihaisen loukkaantuneilta kuin minä. Muutama lehtikin jäi matkan varrelle, juuret olivat sekaisin ja valkoiset ruukut kaikkea muuta kuin valkoiset.

Liikennesäännöissä sanotaan, että keltaisen opastinkuvan aikana pysäytysviiva tai pääopastin saadaan ohittaa vain, jos ajoneuvo on jo ehtinyt niin pitkälle, ettei sitä voida turvallisesti pysäyttää ennen niitä. Vihreällä saa ajaa ihan vapaasti. Edelleenkään ei siis tarvitse osata arvioida, että vihreät ovat olleet päällä jo niin kauan, että kohta varmaan mennään keltaiselle. Tämä siis tiedoksi sille pahuksen Fiat Punton kuljettajalle.

Sanottakoon vielä, ettei kyseinen päiväni lähtenyt muutenkaan ihan täydellisesti käyntiin. Yöllä heräsin siihen, että palohälyttimeni patterit olivat loppu ja hälytin muistutti tästä kimakalla piippauksella. Ennen töitä menin käymään salilla ja tullessani suihkusta sain kuulla, että kannattaa pukeutua suhtkoht savakkaan, koska ihan kohta rakennuksessa alkavat paloharjoitukset.

Niin, että positiivisesti ajateltua taloni ei palanut yöllä, ehdin juuri ja juuri vetää vaatteet niskaan ennen paloharjoituksia, chilin taimet eivät menneet poikki enkä osunut edes sen jarruttelevan Fiatin perään, joten päivähän oli mitä mainioin.