Kolumni: Yksin oleva ei välttämättä ole yksinäinen

Mahdollisuus tehdä yksin töitä lienee yksi syy siihen, että olen kirjailija. Nautin siitä, ettei minulla ole työkavereita, että voin aikatauluttaa työni ja päättää, mistä, milloin ja miten kirjoitan.

Toimin tehokkaammin ja pystyn keskittymään aivan eri tavalla silloin, kun minulla ei ole tiedossa kokouksia tai tapaamisia. Sen sijaan, että valmistautuisin niihin, käytän senkin ajan tekemällä niitä töitä, joiden aloittamisesta tai suorittamisesta tällaisissa tilaisuuksissa usein keskustellaan.

Olen aina viihtynyt omissa oloissani; sosiaalisten kohtaamisten tarpeeni on melko lailla olematon. Olen viettänyt kuukausia minulle täysin vieraissa paikoissa tuntematta ketään ja edes tarvitsematta tutustua keneenkään.

Opintojeni aikana kävin harvakseltaan luennoilla, sillä luin paljon mieluummin tentteihin kotona. Olen kirjoittanut kolme romaania, jotka ovat käytännöllisesti katsoen itsekseen tehdyn työskentelyn tulosta.

Eräs ystäväni kysyi minulta jokin aika sitten, miten ihmeessä kykenen elämään tällä tavalla, lähtemään yksin niin pitkiksi ajoiksi vieraisiin paikkoihin kirjoittamaan, työskentelemään itsekseni vuosien ajan saman projektin parissa. Etkö kyllästy, etkö ahdistu, eikö se ole aivan kauheaa, etkö kaipaa seuraa, vaihtelua tai työkavereita, joiden kanssa jakaa näkemyksiä ja joilta kysyä neuvoa, hän kummasteli.

Olen aina ihmetellyt tällaista suhtautumista yksin työskenteleviin ja yksin viihtyviin. Sitä, miten monelle se merkitsee samaa kuin yksinäisyys ja siten näyttäytyy epätoivottuna tilana tai kohtalona, johon ajaudutaan tai johon ajetaan.

Vastasin, että ekstroverttejä etualaistava ja jatkuvaan seurallisuuteen kannustava työelämä ei ole kaikkia varten, että työkavereiden tai seuran puute pikemminkin keventää ja huojentaa oloani, ei missään nimessä raskauta sitä.

Osata olla yksin, osata hoitaa asioita itsenäisesti on ihmisen tärkeimpiä ja tarpeellisimpia taitoja, vähintäänkin yhtä suuri vahvuus kuin kyky tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Koska elämässä on paljon asioita, jotka täytyy ja voi tehdä ainoastaan yksin. On täysin eri asia olla yksin pakosta kuin olla yksin tahdosta, töissä tai vapaa-ajalla. Sitä harvemmin kaipaa asioita, joita ilman on valinnut olla.

Pajtim Statovci 29 on kirjailija ja 29 tohtori­opiskelija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .