Kolumni-vuoteni huippuhetket

Vuoden loppuhan on erilaisten vuosikoosteiden aikaa. Tässä koosteeni tämän palstan henkilökohtaisista huippuhetkistäni anno domini 2017.

Avasin tammikuussa muistelemalla ysäriklassikkoa Hyvät herrat:

”Se oli hauskaa silloin, myönnän, mutta on hyvin vaikea kuvitella samanlaista kielenkäyttöä televisioon enää nykyään. Nyt nousisi someraivo, puolesta ja vastaan.”

Maaliskuussa äimäilin Ylen ympärillä käytyä keskustelua:

”Hallitus ehdottaa, että Ylen strategian laatisi jatkossa sen hallintoneuvosto, siis poliitikot. Joiden median ymmärryksestä ei ole mitään takeita. Sen sijaan oman agendansa ja etujensa ajamisesta he ymmärtävät hyvinkin paljon, eikä Ylestä saa tulla tällaisen touhun käsikassaraa.”

No, heinäkuussa vahvistettiin,että em. poliitikkopoppoo todella päättää Ylen strategiasta jatkossa...

Kesän korvalla kummastuttivat kaikkien ohjelmien kesätauot:

”Onko vieläkin niin, että merkittävä osa kansalaisista poistuu koko kesäksi kotivastaanottimiensa äärestä jonnekin jumalan selän taakse, sähköttömälle mökille?”

Syksyn tullen hehkutin Docventuresia:

”Kun on vajaan kolmen tunnin ajan tuntenut itsensä viisaaksi ja älykkääksi, on lähdettävä kapakkaan pätemään.”

Marraspimeillä kirjoitin pitkästä aikaa radiosta:

”1990-luvun teinille perjantai-iltojen hitti on Kesälahden oma poika Oku Luukkainen Retroperjantaineen. Kertakaikkisen jäätävää (paskaa) musiikkia ja Okun yltiöpositiivista meininkiä. Yäk.”

Sellaisia huippuhetkiä. Ensi vuonna paremmin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.