Komeasti ja ikuisesti roolinsa vanki

Jotkut roolit jättävät näyttelijästä niin vahvan tunteen, ettei sitä pysty ravistelemaan pois. Näin esimerkiksi Kauriinmetsästäjien (The Deer Hunter, 1978) Nickiä esittävä Christopher Walken on myös Kuokkavieraat- elokuvassa (Wedding Crashers, 2005) mielestäni salaperäinen, sekaisin ja aavistuksen vaarallinen vaikka ohjaaja David Dobkin ei ole yrittänyt edes vahingossa moisia luonteenpiirteitä häneen ujuttaa.

Vaikka Walken esittää Kuokkavieraissa rakastavaa isää, ajattelen, että hän kuitenkin on myös se Kauriinmetsästäjien sodan sekoittama mies. Samaa ajattelin hänen astellessa tänä vuonna Oscar gaalan näyttämölle jakamaan palkintoja.

Mietin koska hän kaivaa taskusta aseen ja ryhtyy pelaamaan venäläistä rulettia. Tämä on vähän epäreilua, kun otetaan huomioon, että Walken on tehnyt Kauriinmetsästäjien jälkeen yli 90 elokuvaa.

Kun totuus ja fiktio sekoittuvat, voidaan miettiä onko katsoja hoidon tarpeessa.

Vai olisiko kyse iterterfiguraalisuudesta jossa elokuvien hahmot sekoittuvat toisiinsa ja faktatietoihin. Sellainenko elokuvadiggareiden pään sisäinen arkisto loppujen lopuksi onkin?

Paikka jossa todellisuuden ja roolien yhteenlaskettuna summana esimerkiksi Jack Nicholson on aina pikkuisen hullu ja vaarallinen mies, Julia Roberts fiksu, mutta halpa romantikko ja Dexteristä ja Mullan alla -sarjasta tuttu Michael C. Hall murhanhimoinen homo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .