Kommentti: Olen läski - anteeksi lukijat!

Läskikolumnista (Ksml 22.3.) tuli viikon puheenaihe. Seksologi Tarja Pölkin läski-inhoa on ruodittu kahvipöydissä, verkkokeskusteluissa ja iltapäivälehdissä.

Edustan sitä ”läskisaastetta”, josta Pölkki kirjoitti. Painoindeksi osoittaa, että olen lievästi ylipainoinen. Ja kyllä: painoa on kertynyt juuri Pölkin kauhistelemaan kohtaan, keskivartaloon. Vielä pahemmaksi asian tekee se, että olen nainen. Miesten ylipaino kun ei särje seksologin silmiä samoin kuin naiselliset liikakilot.

Olemukseni kaihertaa todistetusti myös lukijoiden silmiä. Olen saanut asiasta palautetta kasvokuvan perusteella useampaan kertaan – jo nuorempana ja normaalipainoisena. Viimeisimpien lukija-arvioiden mukaan olen ”helvetin läski”.

Uskallan silti yhä liikkua julkisesti. Ystäviäkin minulla – ihme kyllä – on yhä.

Tarja Pölkin julistama läskivallankumous ei ole uusi juttu. Vyötäröllä tursuava vararengas ei ole enää pitkään aikaan ollut yksityisasia, vaan voi kauhistus, muita ihmisiä häiritsevää ”saastetta”.

Samalla on toki todettava, että Suomessa kenenkään arvo ei ole kiinni ulkonäöstä. Täällä jokainen on yhtä arvokas, kunhan on hoikka ja hyvin pukeutunut.

Samalla seksologi lupaa, että sekä kumppanini että naapurini tykkäisivät minusta enemmän hoikempana. Sillä kuka nyt läskistä välittäisi?

Pölkin mukaan rahalla ei ole tekemistä painon eikä tyylikkyyden kanssa. Eikä sillä olekaan – ei ainakaan tässä maassa, jossa pienituloisimmilla ei ole enää varaa ostaa terveellistä ruokaa, sillä käsitellyt einekset ovat halvempia.

Kolumnista huokuva myötätunto lämmittää varmasti jokaisen mieltä. Sillä meidän läskien hyväksihän Pölkki kirjoitti. Myöhemmin tosin kirjoittaja pyysi anteeksi ”jos” loukkasi jotakuta.

Hoikkuus ei kuitenkaan todistetusti lisää empatiakykyä, älyä eikä tilannetajua. Rasismia on monenlaista. Pölkin kolumni piti sisällään kaiken sen, mikä painokeskustelussa on pahiten pielessä.

Niin kauan kuin ulkonäkö on painokeskustelun ytimessä, mennään metsään niin että rytisee. Painolla ei ole merkitystä, mutta terveydellä on.

Painon pudottaminen lisää yleensä terveyttä, mutta ei välttämättä. Tutkimukset osoittavat, ettei ylipainon ja sairauksien välillä ole sellaista välitöntä syy-yhteyttä kuin yleisesti kuvitellaan. Ylipaino toki altistaa sairauksille, mutta läski ei aina sairastu. Huonokuntoisen hoikan sairastumisriski voi olla selvästi suurempi kuin liikkuvan lihavan.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lihavuustutkimusyksikön apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen on tiivistänyt asian hyvin: Jos syö terveellisesti ja liikkuu, paino on sivuseikka (esim. Yle tiede 20.2.2014).

Läskigaten aiheuttanut Pölkki ei valitettavasti ole ajatuksineen yksin. Monen mielestä hoikkuus on menestyksen perusedellytys. Tämä näkyy myös käytännössä: jopa työpaikan saaminen voi olla kiinni painosta. Televisio-ohjelmissakin onni riippuu vaa’an lukemista.

Yhteiskuntaamme vaivaa ylipainoakin vakavampi ongelma: ihmisen sisällöllä ei ole väliä, kunhan kuori on kunnossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.