Kompromissin mahdollisuus

Suuret uudistukset ovat kansanvaltaisessa maassa lähes aina kompromisseja, joissa eri yhteiskuntaryhmien intressit otetaan huomioon.

Taloudellisen kasvun aikoina kompromissipolitiikan syrjäyttää helposti lehmänkauppa eli toisistaan riippumattomien uudistusten niputtaminen paketiksi, jossa yksi osa on tärkeä yhdelle, toinen toiselle yhteiskuntaryhmälle. Lehmänkaupoissa on se huono puoli, että ne tulevat yleensä kalliiksi.

Enemmistöhallituksella on teoriassa valta ajaa läpi uudistuksia kompromisseja tekemättä. Käytännössä se ei kuitenkaan näytä onnistuvan. Hyvä esimerkki tästä on hallituksen ohjelmassaan julistama kunta- ja sote-uudistus. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) ilmoitti ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan, että kuntauudistuksessa maa jaetaan suuriin ja vahvoihin peruskuntiin. Kuntayhtymät lakkautetaan tarpeettomina himmeleinä.

Hallitus on tehnyt selväksi, ettei uudistusten valmistelussa tarvita opposition edustajia. Hallitusohjelma toteutetaan kompromisseja tekemättä.

Nyt on kuitenkin nähty, ettei valmista tule.

Olisiko sittenkin lähdettävä kompromissien tielle?

Hallituksen yksi lähtökohta on sairaanhoitopiirien lakkauttaminen sekä erikoissairaanhoidon palvelujen rakentamisen ja ylläpidon siirtäminen isäntäkunnille, Keski-Suomessa Jyväskylälle. Muut kunnat saisivat luvan alistua palvelujen ostajiksi.

Jyväskylä asettuisi mielellään isäntäkunnaksi. Tätä muun maakunnan on mahdoton hyväksyä. Se merkitsisi terveyspalvelujen järjestämistä Jyväskylän ehdoilla. Jyväskylän ja maakunnan suhteet tulehtuisivat tavalla, joka olisi taatusti vahingollista myös Jyväskylälle.

Realistinen tie tässä välttämättömässä uudistuksessa on taas kerran kompromissipolitiikka. Kun näkemykset ovat hyvin kaukana toisistaan, edellyttää sovitteluratkaisu kummankin osapuolen aitoa vastaantuloa.

Jos Jyväskylä luopuisi isäntäkuntatavoitteistaan, mistä muu maakunta voisi luopua?

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin perussopimukseen on kirjattu jäsenkuntien äänileikkuri kuntayhtymän valtuustossa siten, että se vähentää huomattavasti Jyväskylän äänivaltaa. Vastaavasti se turvaa myös pienille kunnille ainakin teoriassa sanansijaa sairaanhoitopiirin asioissa.

Jyväskylän johto pitää äänileikkuria vääryytenä. Äänimäärän pitäisi olla suhteessa väkilukuun eli huomattavasti nykyistä suurempi.

Maakuntamallin kannattajien suunnalta on vihjattu valmiudesta luopua äänileikkurista.

Eli kompromissin eväät ovat tässä: Jyväskylä luopuu isäntäkuntahaaveistaan ja muu maakunta äänileikkurista.

Isäntäkuntamallia kutsutaan myös vastuukuntamalliksi. Jyväskylän on kaiketi helppo siitä luopua, sillä kaupungin vastuut ovat muutenkin aivan riittävän suuret.

Pienille maalaiskunnille äänileikkurista luopuminen on varmaankin vaikeampaa. Huoli terveyspalvelujen säilymisestä pienissä kunnissa on aiheellinen. Palvelujen turvaaminen koko maakunnassa on joka tapauksessa taattava. Maakunnallisessa terveyspiirissä se on mahdollista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.