Kondratjevin kohtalokas ennuste

Sykliset talousteoriat kokevat aina uuden renessanssin, kun loputtomaksi uskottu talouskasvu tulee rajoilleen ja kääntyy taantumaksi. Syklisten selitysmallien merkittävimpiin kuulunut perustanlaskija, venäläinen taloustieteilijä Nikolai D. Kondratjev (1892-1938) maksoi visiostaan kovan hinnan.

Kondratjev nimitettiin 25-vuotiaana ministeriksi Aleksander Kerenskin viimeiseen hallitukseen, joka oli vallassa vain pari päivää. Bolshevikit nimittivät hänet syksyllä 1920 Moskovan suhdannetutkimuslaitoksen johtajaksi.

Kondratjev kuului bolshevikkien "uuden talouspolitiikan" (NEP) strategeihin, mutta merkittävimmän panoksensa hän teki tutkimalla maailmantalouden pitkiä, noin 50-60 vuotta kestäviä vaihteluja, aina 1700-luvulta jatkuneita "pitkiä aaltoja" tai syklejä, joissa noin 25 nopean talouskasvun vuoden jälkeen seurasi suunnilleen yhtä pitkä hitaan kasvun tai taantuman vaihe.

Historiallisista aineistoistaan Kondratjev korkokantojen vaihteluja ja taloustilastoja seuraten paikansi kaksi ja puoli sykliä, joissa korkeasuhdannevuodet olivat lukuisampia nousujakson aikana ja matalasuhdannevuodet laskujaksojen aikana.

Nousu- ja laskukausista Kondratjev teki mielenkiintoisia havaintoja. Nousukausisyklivaiheessa vallattiin uusia siirtomaita ja koettiin usein tuhoisia sotia ja vallankumouksia. Kiinnostus kultaan kasvoi aina pitkän nousukauden lopulla. Laskukaudella puolestaan tehtiin paljon merkittäviä keksintöjä, joiden soveltaminen käytäntöön avasi tietä seuraavalle nousukaudelle.

ALUKSI Kondratjev kiersi laajasti länsimaissa esittelemässä näkemyksiään, mutta lopulta oma teoria koitui hänen kohtalokseen. Syklinen ajatus alati kriisiytyvästä mutta myös kriiseistään toipuvasta kapitalismista istui huonosti Neuvostoliiton uuteen oppiin, jonka mukaan kapitalismi oli sosialistisen vallankumouksen myötä ajautunut "pysyvään kriisiin" - ajatus, jonka jo Karl Marx oli torjunut absurdina ("pysyviä kriisejä" ei voi olla, vaan "kriisi" johtaa joko toipumiseen tai potilaan kuolemaan).

Kondratjev joutui epäsuosioon ja menetti virkansa vuonna 1928 - samaan aikaan NEP ajettiin alas. Kondratjev pidätettiin, karkotettiin Siperiaan ja lopulta teloitettiin siellä vuonna 1938. Hänet rehabilioitiin vasta puoli vuosisataa myöhemmin.

MYÖHEMMIN Kondratjev on usein kaivettu esiin muun muassa tutkittaessa työn ja tuotannon ehtojen muuttumista. Muuntuva kapitalismi tuntuu aina löytävän uusia "sisäisiä siirtomaita".

1970-luvulla amerikkalaiskirjoittajat James B. Shuman ja David Rosenau tekivät - ilmeisesti tulevaisuuskirjailija Alvin Tofflerin ensimmäisten aaltoteorioiden innoittamina - oman kansanpainoksen The Kondratieff Wave Kondratjevin aalloista.

Yhdysvaltain historiaan keskittyneet kirjoittajat pyrkivät osoittamaan, että jokaiseen aallonhuippuun liittyi Yhdysvalloissa tuhoisa, kallis, epäsuosittu ja kansakuntaa jakanut "huono" sota, lamanpohjaan taas helpporahoitteinen ja halpa, "hyvä" sota. Ongelmana oli vain se, että Yhdysvallat oli käynyt niin paljon sotia, että niitä jäi ääripisteiden ylikin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.