Koodikieltä, romurallia vai taitokiekkoa?

Mikä on jääkiekon ja jalkapallon ero?

Se, että jälkimmäisen lajin, siis jalkapallon, edustajat eivät hädän hetkellä sukella oman alakulttuurinsa suojiin ja vetoa mystiseen koodikieleen, jolla voi selittää kaiken parhain päin.

Kun italialainen Marco Materazzi repi suustaan ärsyttäviä rivouksia MM-finaalissa, hänen käytöstään eivät suostuneet ymmärtämään kuin parhaat kaverit.

Kun ranskalainen Zinedine Zidane veti Materazzin sanahelinästä herneet nenäänsä ja tööttäsi taatusti kovalla kallollaan italialaista rintalastaan, Zizoun käytöstä ei suostunut ymmärtämään kuin hänen oma äitinsä. Jumala oli munannut luomisensa viime hetkillä. Jumala sai pudota jalustaltaan.

Ei tarvittu selityksiä, ei munkkilatinaa, ei puheita lajin omista ja omituisista lainalaisuuksista.

Verta ja testosteronia

Jääkiekossa kaikki on toisin.

Kun TPS:n Andreas Jämtinin naama alkoi viime syksynä ärsyttää HIFK:n leiriä, oli asialle tehtävä jotain. Puumapaitojen Patrik Lostedt lähti tai lähetettiin kostoretkelle. Tappelu, yleisön mylvintä ja pelaajat suihkuun. Lostedille kolmen ottelun pelikielto - ja kosolti ymmärrystä.

Kaukalossa saa ja pitää toimia näin. Kaukalossa ei hienostella, siellä ähelletään äijämäisesti ja värikkäästi. Siellä elää kosto. Kaukalossa ei puhuta suomea, siellä on oma koodikieli, jota kaikki osaavat ja jonka mukaan mennään.

Kun HPK ja Ässät myllersivät huhtikuussa finaalisarjaansa, oli tunnelataus hyvä ja tapahtumaketju kiihkeä. Sarja oli hieno, mutta se olisi voinut olla hienompikin. Hämeenlinnassa ja Porissa ei pelattu pelkästään jääkiekkoa. Rinkelinmäellä ja Isomäellä järjestettiin sodan taistelunäytöksiä, joissa pelaajat tömistivät pitkin kaukaloa hullun kiilto silmissä, ja joita seuratessa katsojaa alkoi toden teolla hirvittää. Kuinka monta soturia on urheilupalkinnon eteen uhrattava?

Mutta kiekkokansa... Se hurrasi hurmoksessa. Tämä on jotain. Tämä on jääkiekkoa. Kamppailua, verta, testosteronia ja valmentajien töräyttämiä fanfaareja.

Pätekööt kaukalon ulkopuolella mitkä lait ja säännöt tahansa, kaukalossa tehdään näin. Kaukalossa on omat jutut. Hiiret ja tätimäiset kansanedustajat vikiskööt nurkissaan.

Eivät ne oivalla pelin henkeä. Eivät ne kuitenkaan ymmärrä jääkiekon koodikielestä yhtään mitään.

Palautetaanko peli pelaajille?

SM-liigassa on edessä tärkeä talvi, vedenjakajakausi.

Nyt kysytään, mikä on jääkiekkoilun suunta. Haluaako kiekkoväki palauttaa pelin pelaajille? Halutaanko katsomossa nauttia huikeista taidonnäytteistä?

Vai riittääkö edelleen se, että pelaajat hyppäävät toistensa reppuselkään, upottavat mailan vastustajan kainaloon, sahaavat järjettömästi kaistaansa edestakaisin, eliminoivat taidon ja järjestävät silloin tällöin lapsellisia nyrkkitappeluja, etteivät katsojat nukahtaisi lopullisesti?

Syksystä tulee ankara. Siitä tulee kaaos.

Jos - ja kun - tuomarit kitkevät peliä terrorisoivan vilpin pois, pelaajat pyörittelevät epäuskoisina silmiään ja valmentajat sinkoavat ottelujen jälkeen raivoisia kommentteja, joista heitä rangaistaan näennäisillä sakoilla.

Mutta jos jääkiekkoväki kestää syksyn, sillä on edessään lupaavin kevät 20 vuoteen. Kun yhteisesti sovitut ja NHL:ssä siinneet sääntöuudistukset on opittu, on laji pelastettu romurallimeiningiltä.

Peli muuttuu jälleen jääkiekoksi ja sota urheiluksi.

Osa muuta yhteiskuntaa

Jääkiekolla on valttikorttinsa. Kyse on aidosta kamppailulajista, jonka tätä luonteenpiirrettä ei pidä mennä ronkkimaan. Taklaukset, hulvaton meno ja aggressiivisuus kuuluvat asiaan.

Mutta taklaus on eri juttu kuin vahingoittaminen. Taito on eri juttu kuin säälittävä roikkuminen. Kova meno on eri juttu kuin päättömyys - ja aggressiivisuus eri juttu kuin vihanpito.

Jääkiekko ei selviä kuiville, jos se herkkähipiäisyydessään vannoo vain omaan kaikkivoipaisuuteensa. Jos jääkiekkoväki aikoo putsata suositun lajin kaikesta sisälle kertyneestä moskasta, sen tulee palauttaa itsensä ympäröivään maailmaan.

Koodikielen voi unohtaa. Se mikä pätee kaukalon ulkopuolella, pätee myös kaukalon sisäpuolella. Jääkiekko ei ole erillään muusta yhteiskunnasta. Se on osa sitä.

Miten iso? Sen määrittää kiekkoväki ihan itse.