Kopit ja polttoheitot tuovat liian vähän mainetta ulkopelaajille

Viimeisimmässä näkemässäni pesäpallo-ottelussa parhaiden pelaajien palkinnot jaettiin Topi Kososelle, Sami Aholalle, Mika Laukkaselle ja Anssi Raitalalle. Kosonen ja Raitala onnistuivat vaihtolyönneissään hyvällä prosentilla, ja Ahola sekä Laukkanen jakelivat jokeripaidoissaan etenijöille pääsylippuja kotipesään.

Näytti taas siltä, että ottelun sankarit valittiin automaattisesti mailan varressa onnistuneista pelaajista.

Joensuun Mailan ja Pattijoen Urheilijoiden välisessä ottelussa nähtiin kuitenkin ulkokentällä monta onnistumista, jotka pelastivat juoksun ja monta epäonnistumista, jotka aiheuttivat juoksun. Niitä ei kuitenkaan tilastoitu, enkä edes taida enää muistaa, kuka siellä pallon kanssa oikein räpelsikään.

Sisäpelin onnistumisilla saa peleissä palkinnot - ja sitä kautta enemmän mainetta ja jatkossa paremmat asetelmat sopimusneuvotteluissa. Heinäkuun yhdeksässä ensimmäisessä ottelussa 36:sta ykkös- tai kakkospalkitusta 32 sai palkintonsa kotiutettuaan monta kertaa tai taottuaan tilastoihin kovat kärkilyöntilukemat.

Ajatus ulkopelin virallisesta tilastoinnista on vanha. Tietotekniikka on kuitenkin pöristellyt viime vuosina vauhdilla eteenpäin, joten ulkopelitilastoinnin puuttumista voi kyllä ihmetellä ihan ääneenkin.

Tuoreita jäsennettyjä mielipiteitä saatiin pari vuotta sitten, kun Kari Laitio teki pro gradu -tutkielman pesäpallon ulkopelin tilastoinnista Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselle.

Haastatteluista ja kyselyistä saatujen vastausten sanoma oli selvä; pesäpalloväki haluaa tilastoja ulkopelin onnistumisista ja epäonnistumisista.

Pelaaja- ja pelinjohtajakyselyssä ulkopelin tilastoinnissa haluttiin saada esiin ennen kaikkea sisäpelijoukkueen kärkietenijän polttaminen sisäpelitilanteen mukaan joukkue- ja pelaajatasolla.

Pelinjohtajat perustelivat toiveitaan muun muassa sillä, että tilastoinnista saatavat tiedot auttaisivat ohjaamaan tarvittaessa yksilöllistä ulkopeliharjoittelua ja tiivistämään joukkueen ulkopeliä.

Pelaajien puolelta vastattiin, että sisäpelaajia arvostetaan liikaa juuri tilastoinnin takia. Selkeät ja helposti tulkittavat ulkopelitilastot nostaisivat ulkopelin arvostusta niin pelaajien kuin katsojienkin silmissä.

Tilastojen avulla pelaajat voisivat myös seurata muiden saman pelipaikan huippupelaajien otteita ja analysoida ulkopelaamistaan eri tilanteiden mukaan.

On selvää, että ulkopelitilastointi lisäisi yleisön mielenkiintoa peliä kohtaan. Katsojat pystyisivät seuraamaan myös paremmin tiedossa olevia hyviä ja huonoja ulkopelisuorittajia, kun tarjolla olisi tehotilasto, jonka avulla voisi verrata esimerkiksi koti- ja vierasjoukkueen kakkospolttajien tekemien palojen määrää.

Superpesis ja Suomen Pesäpalloliitto kaipaavat jatkuvasti keinoja, joilla lisätä yleisön kiinnostusta itse lajia ja yksittäisiä otteluita kohtaan. Jos uudistukset kehittäisivät joukkueiden ulkopeliä, tietäisi se samalla myös sitä, että juoksujen ja tilanteiden määrä vähenisi. Se taas ei ole lainkaan kattojärjestöjen toiveissa.

Lentopallossa vastaanoton onnistumista arvioidaan asteikolla 1-4 ja tenniksessäkin kirjataan ylös helpot lyöntivirheet. Ihmettelen vieläkin, miksi puolet pesäpallo-ottelusta jää tilastoimatta?

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.