Korjaa mun Suomea: Liisa Ihmemaassa

Viime sunnuntaina, kun ajoimme kotiin, näimme ison valkoisen jäniksen menevän kadun yli.

Se juoksi nopeaan ja katosi pihaan Halsilassa. Minä olin shokissa. Istanbulissa et voi nähdä jänistä kadulla. Mitä tämä jänis tekee kaupungissa? Onko se eksynyt? Jos on, tietäkö sitä itse? Ehkä se on kuitenkin oikeassa paikassa?

Kun opiskelen Suomea tunnen itseni kuin tämä jänis. Olen joskus aivan hukassa. Joskus olen oikeassa paikassa, mutta en ole tietoinen siitä.

Suomen kieli on vaikea. Suurin ongelmani on muistaa sanoja. Mun muisti on tosi lyhyt. Katson sama sana sanakirjasta viisi kertaa päivässä, mutta se ei jää mieleen. Toisinaan päätän että en käytä sanakirja aina ja yritän päätellä sanan merkityksen. En ole myöskään hyvä arvaamaan. 

Kun minä arvaan, joskus mene lähelle, mutta joskus minä luon jonkinlainen ihmemaa.

Ihmemaa oli myös minun ensimmäinen työharjoittelupäivä Keskisuomalaisella. Se oli myös ensimmäinen todellinen työkokemus Suomessa.

Päivä alkoi hyvin. He antoivat minun mennä toimittajan kanssa tarkkailemaan hänen työtä. Olin niin onnellinen saada mahdollisuus nähdä, miten toimittaja työskentelee Suomessa. Me menimme Tikkakoskelle Ilmasotakouluun.

Vakavat armeijan miehet tuli ja puristivat mun kättä tosi kovaa. Katsoivat suoraa silmiin ja sanoivat nimensä. Haastattelussa he puhuivat liian nopeasti. En voinut ymmärtää melkein mitään. Voin vain saada joitakin sanoja ja yrittää täyttää palapeliä.

Yhdessä vaiheessa kuulin nämä sanat: ranta...valokuva...lentopallo.

Tiesin sanat ranta ja valokuva, mutta mitä olisi lentopallo?

Olen varma että opin sen minun koulussani, mutta en taaskaan muistanut mitä se tarkoittaa. Kun odotimme, että voisimme mennä rannalle kuvamaan lentopalloa minä kaivoin muistiani. Ei, mitään ei tule mieleen.

Sitten sanoin itselleni:

– Nainen. Käyttää logiikkaa. Pystyt siihen.

– Se on vain kaksi sanaa. Lento ja pallo.

– Lento on "fly” . Pallo on "ball”

 – Se on "flying ball."

 – Se on iso värikäs pallo joka lentää.

– Se on "hot air baloon!" (kuumailmapallo!)

Kaikki napsahti mielessäni. Mieheni kertoi, että viime kesänä oli kuumailmapallomatka vanhuksille Jyväskylässä.

Niin, se on se.

Olin niin innoissani "lentopallosta". Ehkä he voivat antaa meille mahdollisuuden lentää lentopallolla. Ilma on aika kylmä, mutta ei se mitään. Jos he kysyvät minulta, minä voin mennä lentopallolla.

 Yhdessä vaiheessa ajattelin, että miksi vakavat miehet lentävät värikkäällä lentopallolla Ilmasotakoulussa. Ehkä se on tylsä vihreä. Mutta sitten naisena ajattelin, miksi armeijan lentopallo ei voisi olla värikäs.

Kun me menimme rannalle näin vakavat miehet seisomassa, mutta en nähnyt missään isoa lentävää palloa.

Sitten sanoin itselleni:

– Ehkä se on semmoinen pieni lentopallo, kuin Kiinalainen lyhty. Nyt ne päästävät niitä ilmaan. Ne näyttävät tosi kauniilta.

Taas nainen ajatteli.

Sitten miehet väistyivät vähän sivuun. Ensin näin verkon. Sitten näin pienen kumipallo. He alkoivat pelata "volleyball."

Kolikko tipahti.

Lentopallo on "volleyball", mutta haloo, koko muu maailma sanoo "volleyball". 

Sotken suomen sanoja. Yritin erilaisia teknikoita että muistaisin mutta mikään ei toimi.

En tiedä kuinka monta aamuna sanoin bussin kuljettajalle "huomenna" eikä "huomenta".

Kerran olin kioskilla. Käsissä oli vesipullo ja rahat. Sanoin myyjälle:

– Yksi vessa, kiitos .

Viime talvena kun menin Vaasaan mieheni kanssa, sanoin hänelle:

– Joko tultiin Ahtisaareen. (Tarkoitin Ähtäriä!)

– Mulla on kahvikuulatunti salilla tänään, sanoin ystävälleni .

(Tietysti tarkoitin kahvakuula. Luulen että kahvikuula käy järkeen koska joka tapauksessa ne näyttävät pieniltä söpöiltä kahvipannulta!)

Tuntuu kuin väärä kieleni loisi ihmemaan. Tässä ihmemaassa sinä voit ostaa pullon vessaa kioskista, mennä kahvikuulatunnille kuntosalille Ahtisaareen ja voit sanoo "huomenna" bussin kuljettajalle. Ihmemaassa armeija lentää värikkäillä lentopalloilla.

Viime sunnuntaina, kun ajoimme kotiin, näimme ison valkoisen jäniksen menevän kadun yli.

Kirjoittaja on turkkilainen tv-tuottaja, joka opiskelee Jyväskylän kansalaisopistossa ja on Keskisuomalaisessa työharjoittelussa kuusi viikkoa. Tässä kolumnisarjassa hän kirjoittaa suomeksi. "Minä olen opiskellut suomea noin vuoden ja tiedän mulla on opittavaa mutta tervetuloa kommentoimaan tekstejäni", Gülsüm Ilola sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.