Korjaa mun Suomea: Lumi tarinoita Istanbulista

Kun kohtasin ensimmäinen lumisateen minä kysyin mieheltä ovatko koulut Suomessa kiinni lumen takia.

Istanbulissa lunta tarkoitta koulujen loma. Kun sataa lunta, kaikki lapset katsovat uutisia, ilmoittaako kunta koulujenlomasta.

Vaikka nykyään Istanbulissa sataa lunta vain parina päivänä vuodessa, jo yksikin lumihiutale saa koko kaupungin kaaokseen. Talvi renkaita ei ole. Bussit eivät pääse kulkemaan. Onnettomuksia on paljon. Koska lumi sotkee liikenteen ei vain koulut mutta myös virastot ja monet työpaikat ovat joskus kiinni.

Ennen Istanbulin talvet oli pidempiä. Lunta saattoi olla monta viikkoa.

Isoäitini kertoi tämä tarina uudestaan ja uudestaan joka talvi kun olin lapsi. Se oli 1954’n talvi. Siinä vuonna oli tosi kylmä. Yksi aamulla Istanbulilaiset heräsivät ja eivät voi uskoa silmään koska Bosporinsalmi oli jäässä.

Jäät tuli pohjoisesta, Tonava joelta. Ensimmäinen shokin jälkeen Istanbulilaiset juoksivat Bosporin rantaan ottamaan kuvia. Jotkut kävelivät jäällä. Jotkut laitti Turkin lipun jäähän kuin naparetkeilijät. Lopuksi kävi niin kuin hauskalle aina käy, se kielettiin. Kunta sanoi että jäällä meno on vaarallista mutta ihmiset ei välittaneet kunnan kielloista. He hyppivät jää lautalta toiselle virtavassa vedessä.

Aikaisemmin Bosporinsalmi oli jäätynyt usein mutta vuoden 54 jäätyminen on ollut viimeinen kerta.

Sitä minä en nähnyt, mutta näin 1987 talven.

Olin 4. luokalla ja meillä oli kaksi viikkoa talvilepoa koulusta kuten joka vuosi.  Menimme tätini luo viettää meidän talvilepoa serkkujemme kanssa. Asuimme Istanbulin Aasian puoleisessa osassa ja tätini asui Euroopan puolella. Meillä oli tapana mennä sinne lautalla, Bosporinsalmea pitkin. Sinä päivänä kun aikoo mennä takaisin kotiimme iso lumimyrsky iski Istanbuliin. Lunta tuli tunnissa 30 cm, kohta sitä oli 50cm, sitten 1 metri joillakin alueilla. Ihmiset, jotka yrittivät mennä töihin, kouluun tai kotiin juuttui teille. Bussit eivät päässeet mihinkään. Edes puhelimet eivät toimi.

Heräsimme aamulla tädin luona ja halusimme mennä meidän kotiin, mutta oli mahdotonta päästä Aasian puolelle. Me juuttui meidän tädin koti kaksi viikkoa myrskyn takia. Koulut oli kiinni. Silloin talvilepoa meillä oli yhteensä yksi kuukausi koulusta. Siihen aikaan Turkissa lämmitettiin hiilikaminoilla. Ne olivat aina tukossa. Muistan kun tädin mies meni katolle puhdistamaan piippua ja asunto tuli täyteen mustaa savua. Heillä oli avata ikkunoita vaikka se oli tosi kylmä ulkona. Istuimme peiton alle ja katsoimme äitini ja tätini kanssa Brasilian saippuaoopperaa, joka oli silloin muotia. Talossa oli seitsemän lasta. Olemme lainanneet joitakin lämpimiä vaatteita ja menin minun serkut kanssa ulos leikkimään lumessa iltapäivisin. Meillä ei ollut pulkkaa, joten käytimme tätini tarjotinta salaa. Illalla pelasimme bingoa, teimme kastanja hiilikaminan päälle  ja kun me nukuimme lattialla, se peittyi kokonaan.

Jos Suomessa koulut ovat aina kiinni kun sataa lunta ne olisivat kiinni puoli vuotta. Silloin talvi olisi kaikkien lasten lempi vuodenaika.

Kun 1987 lumimyrsky tapahtui olin 10 vuotias.Vanhempana minä sain sen siaan kamalia muistoja Istanbulin talvesta.

Se oli vuosi 2000. Olin töissä tv-tuottajan avustajana. Illalla minun piti viedä kameran nauhoja toimistolle. Kello oli kuusi kun lähdin. Yleensä matka kestää 40-45 minuuttia, mutta se alkoi sataa lunta. Liikenne ruuhkautui. Kaikki halusivat päästä kotiin ennen kuin myrsky pahenisi . Tiellä oli pari isoa onnettomuuksia, koska tie oli liukas. Lisäksi minun joululimpun kokoisesta Nokiasta oli akku loppunut. Kaikki autot pysähtyivät ja minä kävelin autolta toiselle ja kysyin voinko soittaa perheelleni.En löytäynyt puhelinta. Perheeni oli huolissaan, kun he eivät kuule minusta seitsemän tuntia myöhään illalla. Istanbul voi olla vaarallinen paikka nuorille naiselle öisin. He soittivat mun ystävät ja työ kaverit. Niin menin paniikkiin koska tiesin että perheni olivat huolissaan. Mutta minulla ei mitään tekemistä, vain istua ja odottaa että liikenne alkaa liikkua. Olin taksissa seitsemän tuntia putkeen. Koko seitsemän tuntia kuuntelin taksi kuljettajan elämän tarina. Hän osoitti hänen lapsensa kuvia minulle. Muistan vieläkin hänen nimensä: Hakan. Saapuin kotiin kello yksi yöllä. Veljeni oli niin vihainen, koska unohdin ladata puhelimen.

Kun alkaa sataa lunta istanbulissa, yleensä aikuiset ovat niin huolissaan liikenteestä. Emme tiedä miten käsitellä lunta siksi meilla on mielenkiitoisia kokemuksia.

Suomessa ihmiset tajuta, miten käsitellä lunta. He jopa nauttivat siitä. He hiihtävät jäällä. He pilkkivät. En tiedä miksi mutta he uivat avannossa. Tänä talvena emme ole saaneet Suomessa tarpeeksi lunta. Näen että suomalaiset valittavat siitä.

Lumi on Suomessa suuri asia. Minä etsin Suomen kielessä on paljon lumi sanoja. Joku sanoi internetissä että Suomen kielessä on 75 eri lumen liittyvän sanoja: Nuoska, judake, roustikko, puuterilimu, ajolumi, aito, hankikeli, hyhmä, lumitierat, röpelö jne.Turkin kielessä meillä ei ole paljon lumisanoja. Lasken että ehkä kahdeksan lumisanoja meillä on: kar, sulu kar, buz, buzlanma, kar tanesi, dolu jne.

Monta kertaa suomalaiset kysyvät minulta, jos meillä on lunta Turkissa. Useimmille suomalaisille Turkissa on vain aurinko rantoja ja pitkä kuuma kesä.

Turkissa ehkä ei ole niin paljon lunta kuin Suomessa mutta lumitarinoita? Joo, meillä on.

Kirjoittaja on turkkilainen tv-tuottaja, joka opiskelee suomea. Tässä kolumnisarjassa hän kirjoittaa suomeksi ja hän toivottaa lukijat tervetulleeksi kommentoimaan ja korjaamaan tekstejään.

Uusimmat

Kolumnit

Kun tunnemyrsky saa kulmakarvan kohoamaan

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.