Korjaa mun Suomea: Makea Marraskuu

Vihaan herätä, kun on vielä pimeä. Yksi suosikkihetkiäni elämästä on herätä uuteen päivään varsinkin kun päivänvalo osuu sänkyyni. En voi avata silmäni, mutta katson väkisin valoa ne kiinni. Oiristelen kuin kotikissa. Se on ihanaa.

Marraskuussa Suomessa tuntuu kuin olisin heräämässä eilisen ylijäämä päivään ja en todellakaan tiedä milloin uusi päivä alkaa . Ehkä kun harjaan hampaani, syön aamiaista tai vasta lounalla.

Tämä on minun toinen marraskuu Suomessa. Viime vuonna olin noviisi. Suomalaiset varoittivat minua, että kuin iso hurrikaani iskee maahan syksyllä. He näyttivät olevan hyvin huolissaan. Tämä aika vuodesta on niin depressiivinen, niin tylsä ja niin tumma he sanoivat ja arvaa mitä? Se oli sellainen.

Viime vuonna katsoin telkkaria aina, söin paljon pullaa, olin masentunut, lihoin, masennuin enemmän, kun olin enemmän masentunut söin enemmän pullaa ja sain lisää painoa. Lopussa syksyllä olin jo alkanut näyttää rahka pullalta.

Tänä vuonna tiesin jo että Suomi on viimeinen paikka filmata elokuva "Sweet November."  Tajusin että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voin odottaa että syksy menee ohi ja tulen rahka pullaksi tai teen jotain.

Kysyin suomalaisilta ystäviltä taktiikkaa miten pysyä onnellinen marraskuussa. Jotkut taktiikat toimivat, jotkut eivät, jotkut en voinut edes yrittänyt.

Esimerkiksi matkustaminen jonnekin aurinkoiseen. Toivoisin mutta en voi, seuraava.

Lepääminen. Keittiöni on remontissa, paljon työtä. Ei, seuraavaa.

Villa sukat. Minulla on kolmet jo ja ne auttavat vähän.

Luonnossa kävely. Otan koirani ulos luontoon päivittäin, mutta mielessäni on vain jos hän tekee kakka tai pissa. Seuraava.

Ostoksia. Se on jo naisten harrastus kaikkina vuoden aikoina .

Joku sanoi, mikään taktiikka ei ole hyvä, että se on liian pitkä ja liian kylmä muutenkin. Kiitos, huomasin.

Kuten jotkut ehdottivat minä poltan kynttilä. Rakastan kun Suomalaiset laittavat kynttilät pihalle. Joten ostin ja laitan ne minun puutarhassa mutta monina iltoina unohdin sytyttää kynttilät.

Lukeminen. Aloin lukea Tolstoin Sota ja Rauha. Olen vieläkin tylsillä ensimmäisellä sivuilla, mutta halusin olla varma että se on tarpeeksi pitkä Suomen pitkää talvea varten.

Urheilu. Kirjauduin kuntosalille. Maanantaina sekoitin aloittelija luokan edistyneiden luokkaan. Selkääni sattuu vieläkin.

Aloitin muodikkaan 17 päivän dieetin. Nyt olen 28. päivässä ja katosi vain 400 grammaa.

Kuten jotkut minun Suomalaiset ystäviä ehdotti, kuuntelin piristävä musiikkia. Kävin jazz konsertissa ja yhtäkkiä aloin laulaa "What a wonderful world," laulajan kanssa. Olenko sittenkin onnellinen marraskuussa, ajattelin.

Laulun sanat eivät sovi Suomeen marraskuussa liikaa:

Näen vihreät puut – ei

Myös punaiset ruusut – ei

Näen niiden kukkivan – ei

Näen taivaan sinisen – ei

pilvet valkoisia – harmaita

Kirkas siunattu päivä - ei mitenkään

tumma pyhä yö - nyt olemme lähellä

Ja ajattelen itsekseni ..... mikä ihana maailma -  Miksi ei!

No, tämän vuoden marraskuussa pärjään vähän paremmin. Mutta joskus uneksin kesästä ja pullasta.

 Kirjoittaja on turkkilainen tv-tuottaja, joka opiskelee Jyväskylän kansalaisopistossa ja on Keskisuomalaisessa työharjoittelussa kuusi viikkoa. Tässä kolumnisarjassa hän kirjoittaa suomeksi. "Minä olen opiskellut suomea noin vuoden ja tiedän mulla on opittavaa mutta tervetuloa kommentoimaan tekstejäni", Gülsüm Ilola sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.