Korjaa mun Suomea: Viihdytkö hyvin Suomessa?

Se on nyt vuosi, seitsemän kuukautta ja kaksikymmentäyksi päivää, että asun Suomessa. Tänä aikana olen matkustanut Turkkiin neljää kertaa. Syyt olivat joskus perhe, joskus terveys, joskus vain huvin vuoksi. Vantaan lentoasemalla on paikka, jossa he tarkistavat passin ja paperit. Jos matkustaa paljon niin kuin minä se on tuttu juttu.

Yleensä ihmiset, jotka tarkistavat passisi ovat erittäin vakavan näköisiä. Ensinnäkin he katsovat kasvot kuin he tuntisivat sinut jostain, mutta eivät voi muistaa mistä. Sen jälkeen he katsovat paperit hiljaa, sitten he katsovat tietokonetta. Jos heillä on kysymys, he kysyvät sen kun vielä katsovat heidän tietokonetta. Kun vastaat heidän kysymyksiinsä, he katsovat kasvosi uudelleen. Heidän huomionsa on jaettu vain välillä sinä, paperit ja tietokone. Jos olisi valtava mehiläinen heidän lasikopissa ne katsovat silti vain noita kolmea, mutta ei mehiläistä. Kun tämä tapahtuu sinun tehtäväsi on vain vastata heidän kysymyksiinsä. Ei mitään muuta. Ei turhia tietoja. Vaikka kukaan ei kertonut tiedät, että se ei ole paikka jossa voit puhua ongelmista remontin kanssa, koulutusjärjestelmä tai elintarvikkeiden hinnat jne.

Tämä on todella vaikea tehtävä Turkin ihmiselle koska yleisesti ottaen me rakastamme puhua ja kun meiltä on pyydetty jotain annamme yleensä kaikki tarpeettomat tiedot mutta ei vastata itse kysymykseen. Esimerkiksi jos pyydetään äitini kertomaan, milloin hän sai ensimmäisen lapsensa. Hän voi kertoa teille, kuinka vaikea oli synnytys, veljeni lapsuus, hänen nykyisen työn ja perheen tilanne tällä hetkellä, mutta lopussa et vieläkään voi oppia, milloin hän sai veljeni.

Kysymykset Vantaan lentoasemalla ei oikeastaan vaihtele. Jotkut suosituimpia kysymys on:

- Puhutko Suomea?

Jos sanoi:

- Vähän

He hymyillä, mutta ei liikaa. Tai he kysyvät:

- Missä asut?

- Jyväskylässä.

Niin helppo vastata, mutta ehkä ei koko ajan. Viime kerralla kun olin menossa , olin odottanut tätä samaa rutiinia, mutta se ei toiminut niin tällä kertaa . Kaveri katsoi minua, paperia, tietokonetta, minua taas, paperi uudelleen ja kysyi:

- Viihdytkö hyvin Suomessa?

Kuten typpilinen turkkilainen nainen halusin mennä yksityiskohtiin niin paljon.

- No siedän kylmää, mutta ei pimeää, voi syödä mämmiä jäätelön kanssa, mutta mämmiä maidon kanssa ei mitenkään. Rakastan luonto täällä . Edelleen ongelmia syödä puuro aamiaisella. Yritin sitä kanelilla, omenahyytelöllä, sokerilla, mutta se on edelleen mauton minulle .

Viihdytkö hyvin Suomessa ei ole helppo kysymys minulle, vaikka olen hyvin perehtynyt tähän kysymykseen. Suomalaiset kysyvät minulta tätä kysymystä koko ajan. Suomalaiset joita tapasin toistaiseksi ovat rakastaneet kuulla mitä mieltä olen heidän maasta. Se on iso yllätys heille että olen todella päättänyt elää täällä. Miksi suomalaiset haluavat tietää niin paljon, mitä ajattelen niiden maasta? Aliarvioivatko suomalaiset maataan vai ne ovat vain maanläheisiä ihmisiä? Tai ne ovat vain utelias? Tai ehkä he ovat ylpeitä maastaan ja halua kuulla sitä muilta ihmisiltä ? Oli syy mikä hyvänsä, olin lasilaatikon edessä ja jouduin antamaan jonkinlaisen vastauksen .

Turkissa olemme oppineet kunnioittamaan viranomaisille ja samalla he hieman pelottaa meitä. Joten tässä on se, että kaveri kysyy, jos pidän hänen maasta vai ei, ja hänellä on minun passini ja oleskelulupani. Tietysti minä sanoin "kyllä" ja lisäsin hymyillen: "mä tykkään olla Suomessa" ollakseni varma, että kaikki menee sujuvasti. Hän hymyili jälleen, ojensi minulle paperit ja avasi portin. Voisin lähteä maasta .

Nyt mietin annoinko hänelle oikea vastaus? Kyllä ja ei. Minulla on vielä paljon asioita, joista en pidä ja monia asioita, joista pidän Suomessa ja en voi erottaa niitä toisistaan. Kädessäni oli edestakainen matkalippu joten olin lähdössä vain lyhyeksi aikaa ja aioin palata Suomeen. Vastaukseni oli jo kirjoitettu lippuuni. Toisaalta ajattelen mitä voisi tapahtua jos sanon ei. Ehkä en vain olisi saanut hymy, mutta olen varma, että portti olisi auennut minulle. Tai ehkä pilasin elämäni mahdollisuus. Ehkä heillä olisi ”viihdy Suomessa ohjelma” ja jos sanoin ei he olisivat lähettää minut mukava kylpylähotelliin Lappiin jotta voisin muuttaa mieleni.

Kirjoittaja on turkkilainen tv-tuottaja, joka opiskelee Jyväskylän kansalaisopistossa ja on Keskisuomalaisessa työharjoittelussa kuusi viikkoa. Tässä kolumnisarjassa hän kirjoittaa suomeksi. "Minä olen opiskellut suomea noin vuoden ja tiedän mulla on opittavaa mutta tervetuloa kommentoimaan tekstejäni", Gülsüm Ilola sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.