Korkea koulutus ei takaa ihmisystävällistä kohtelua

Keskisuomalaisessa oli keskiviikkona (7.6.) juttu nuorten sosiaalipalvelukokemuksista. Jutussa haastateltu Temu Myrrys uskoi korkeasti koulutettujen saavan työ- ja elinkeinotoimistossa parempaa kohtelua kuin vähemmän koulutetut. Omakohtaisten kokemusteni pohjalta voin lohduttaa Myrrystä tiedolla, että ainakaan minulle akateeminen loppututkinto ei taannut positiivista kokemusta.

Elettiin talvea 2008 ja olin juuri väitellyt Jyväskylän yliopistosta filosofian tohtoriksi. Työllistymistilanne näytti synkältä, joten marssin TE-toimistoon. Kyyti oli kylmää. Virkailija ei katsonut silmiin, hymähti tarjotulle kädelle ja kysyi alleviivaten ”Oletko nyt sitten lopettanut nuo opiskelujuttusi”.

Olin vääntänyt lisensiaattityötä ja väitöskirjaa melkein seitsemän vuotta. Jos joskus olinkin heikkona hetkenä pitänyt työtä hullun hommana, en sentään koskaan ollut ymmärtänyt noteerata sitä ”opiskelujutuksi”. Jäin sanattomaksi virkailijan edessä. Kotona ärräpäin maalattua sanottavaa oli ehkä liiankin kanssa.

Olisi helppo olettaa, että loukkaannuin yksinomaan korkean koulutukseni takia. Toki tuore tohtorinhattu nostatti minussa sellaisen tyytyväisyyden fiiliksen, että olisin toivonut työkkärin tädinkin sitä edes pikkuisen arvostavan.

Oma nöyryytykseni oli kuitenkin vain yksi rikka rokassa. Pidin varsin pöyristyttävänä myös esimerkiksi sitä, kuinka tuoreille työttömille pakollisessa yhteistilaisuudessa luennoitsija läksytti eturivissä istunutta 50-vuotiasta miestä kuin pikkulasta kuulemma väärään aikaan esitetyistä lisäkysymyksistä. Erästä pitkäksi venyneeltä luennolta etuajassa poistunutta kuuntelijaa muistutettiin papereihin tulevasta merkinnästä, koska ”kerrottavana on vielä monta tärkeää asiaa”.

Laskin, että miehen lähdön jälkeen luennoitsija sanoi seitsemän sanaa. Valitettavasti en muista niiden sisältöä, mutta jotain järisyttävän olennaista se varmasti oli. Jotain yhtä syväluotaavaa kuin edeltäneet puheet siitä, että työpaikkoja kannattaa kysellä kavereilta, sukulaisilta ja naapureilta.

Kolumnistani voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että TE-toimistosta saa ikävää kohtelua iästä, työurasta tai koulutuksesta riippumatta. Näin ei tietenkään ole. Myös positiivisia kokemuksia on. Niistä vain ei tule kerrottua niin paljon.

Itsekin sain kerran aivan loistavia neuvoja ja ohjeita virkailijalta, joka tuntui muistavan, että TE-toimiston työntekijäkin on pohjimmiltaan palveluammatin harjoittaja. Kirjoitin tästä, samoin kuin huonoista kokemuksistani palautteen. Valitukseeni vastattiin melkein sarkastisesti pahoittelemalla sitä, etten ollut saanut arvoistani kohtelua. Positiiviseen palautteeseeni ei koskaan vastattu. Toivon, että kiitokseni kohde kuitenkin sai tiedon tyytyväisyydestäni.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.