Korpilahden tie kaupunkiin

Itsenäisyyteen ja isänmaallisuuteen liittyy paikallisuus ja kotiseutu. Sanotaan, että niin kuin elät ja koet kotiseudun, koet myös koko Suomen.

On vähän suomalaisia, jota eivät ole mistään kotoisin.

Kotiseudun merkityksestä kumpuaa suomalaisten kiinnostus paikallishistoriaan. Suomen kuntien ja kaupunkien menneisyyttä on tutkittu paljon. Ei ole sattuma, että kuntaliitossopimuksiin on usein liitetty sitoumus naapuriin liitettävän pitäjän historian kirjoittamisesta. Näin tehtiin myös niissä sopimuksissa, joilla Jyväskylän maalaiskunnasta ja Korpilahdesta tehtiin Jyväskylän kaupunginosia.

Itsenäisyyspäivän juhlassa Korpilahdella julkistetaan pitäjänhistoria 1920-luvulta 2000-luvulle. Teoksen kirjoittaja, filosofian tohtori Ari T. Manninen on valikoinut Korpilahden historialle paljon puhuvan nimen: Sijaintinsa vanki, perinteensä renki.

Kirja on laaja ja monikerroksinen analyysi Korpilahden taipaleesta osaksi Jyväskylä kaupunkia.

Miten tähän on tultu, on Korpilahdella kyselty viime vuosina. Mannisen teos on historioitsijan vastaus tähän kysymykseen. Se ei varmaankaan ole ainoa oikea vastaus, mutta se on joka tapauksessa kiinnostava.

Teos on taatusti kiinnostava luettavaa korpilahtelaisille, mutta myös muille paikallisen itsehallinnon merkitystä pohtiville tänä suuren kuntauudistuksen aikana.

Jokainen paikkakunta on tietenkin sijaintinsa vanki. Korpilahden sijainti maakuntien Suomessa oli kuitenkin vuoteen 1960 saakka poikkeuksellisen. Se oli Hämeen periferiaa itsetietoisen ja vauraan Jämsän takana.

Kun Päijänne menetti merkityksensä liikenneväylänä, jäi Korpilahti entistä enemmän syrjään suuren maailman virtauksista ja samalla yhteisö alkoi käpertyä sisäänpäin ja kiinnittyä menneisyyteen.

Korpilahdesta tuli perinteensä renki.

Korpilahdella alettiin tehdä niin kuin paikkakunnalla oli aina ennenkin ollut tapana tehdä. Se on tunnetusti vaarallista vanhoillisuutta.

Uudet aatteet ja toimintatavat juurtuivat hitaasti työhön ja toimintaan Korpilahdelle. Pitäjään ei syntynyt kansallisen heräämisen aikaan vahvaa fennomaanista edistysuskoa sen enempää sivistyksen kuin taloudenkaan aloilla.

Pitkään vahvana vaikuttanut vasemmistolaisuuskin on ollut Korpilahdella vanhoillista.

Kaiken lisäksi Korpilahti ei ole ollut yhtenäinen. Vespuoli kaavaili aikanaan oman kunnan perustamista. Eteläosissa on suuntauduttu Jämsään, pohjoisissa kylissä Jyväskylään.

Kaiken tämän seurauksena Korpilahti kehittyi ja uudistui hitaammin kuin naapurikunnat.

Paljon saatiin silti aikaan ja koettiin voittojakin. Alkio-opiston muutto Perniöstä Korpilahden Tähtiniemeen 1970-luvun alussa oli suuri saavutus. Maatalousoppilaitostakin tavoiteltiin, mutta siinä hävittiin Jämsälle.

Viimeiset vuosikymmenet itsenäisenä kuitenkin olivat ennakkoluulotonta investointien aikaa. Korpilahti ajautui lopulta taloudellisen umpikujaan. Asettautuminen Jyväskylän kaupungin maaseuduksi oli realistinen ratkaisu.

Korpilahtelaisilla on oikeus odottaa, että suurta ja mahtavaa Jyväskylää kiinnostaa muukin kuin Päijänteen upea ranta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.