Kortitko kertovat kohtaloni?

Kävin tällä viikolla ennustajalla. Eräs ystäväni ihmetteli, miksi ihmeessä. Luen aina tv-sarjoistakin juonipaljastukset, joten miksen janoaisi tietoa oman elämäni käänteistä etukäteen. Uteliaisuus olikin suurin syy moiseen. Sekä halu saada selville, voiko joku ihan oikeasti nähdä pelikorttien kautta tulevaisuuteen.

Kävin kuulemassa tuomioni keskisuomalaisen ennustajan korteista. Koska vanha kunnon Google tietää yhtä jos toista kenestä tahansa, en esitellyt itseäni aikaa varatessani. Tosin tämä selvännäkijä tuskin osaa edes käyttää internetiä. Ennustaja oli nimittäin tyylikäs, vanha rouva, joka oli piilottanut ikääntymisen merkit vahvan meikkikerroksen, mustan hiusvärin ja suurten korujen alle.

Ja kuten kunnon ennustajan kodissa, heti ovella musta kissa tuli ottamaan vieraan vastaan.

Jännitti, mitenköhän tässä käy.

JOLLAIN TASOLLA toivoin voivani uskoa matamin tarinoihin. Mutta on pakko myöntää, että ainakaan minun kohdallani kortit eivät osuneet oikeaan kuin muutaman kerran.

Harhalaukauksia sen sijaan riitti. En nimittäin ole erityisen eläinrakas tai opiskele hoitoalalla. Kummastelin myös "tietoa", että jo kahden vuoden päästä ryhtyisin hankkimaan jälkikasvua. Siihen ennustaja tyytyi vain toteamaan: "Kortit eivät valehtele."

Täytyy kuitenkin nostaa selvännäkijälle hattua. Vaikka tulevat tai menneet eivät tällä kertaa näkyneetkään kristallinkirkkaina, ammatti vaatii hyvää ihmistuntemusta. Pelkän ulkonäön (ja ehkä korttienkin) perusteella rouva pystyi tekemään melko lähelle osuvia päätelmiä.

Oveluuttakin tuossa työssä vaaditaan. Kuin huomaamatta ennustaja asetti kysymyksiinsä mahdollisimman monta vaihtoehtoa. Ja jos joku niistä sattui pitämään paikkansa, hän tarttui siihen. Hyväuskoisempi olisi voinut tämän perusteella hämmästellä korttien tehoa...

Tavallaan ennustussessio muistutti terapeutin vastaanottoa: tuntui hieman ahdistavalta huomata juttelevansa henkilökohtaisista asioista täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Ja tämä tuntematon henkilö ei tyytynyt vain tekemään tulkintoja elämästäni, vaan koetti myös neuvoa, miten elää.

ENTÄS SE LOPPUTULOS? Onko helpottavaa tietää, että jokatytön unelma näyttäisi myös minun kohdallani toteutuvan. Eli menen naimisiin, saan kaksi lasta ja asun omakotitalossa, vähintäänkin rivitalossa? Ehkä.

Toisaalta noin ennalta-arvattavat käänteet tuntuivat myös pelottavilta. Kai sitä tahtoisi oman elämänsä olevan niin kuin suuri seikkailu, josta kukaan ei pystyisi vetämään 24 mennyttä ja 12 tulevaa vuotta kattavaa yhteenvetoa reilussa tunnissa.

Vaikka ennustajalla käynti oli kokemuksena kiinnostava, tuskinpa annan pelikorttien sanella tulevaisuuttani - vaikkeivät kortit valehtelisikaan.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen vuorontekijä ja avustaja.