Koska et ole kukaan toinen

Uskon, että jokaisessa ihmisessä asuu luovuus, joka on joko vaiennettu tai saa osallistua arkeen miten kulloinkin. Ja koska näin on, uskon, että jokainen pystyisi ilmaisemaan itseään taiteellisesti jos saisi siihen tarvitsemaansa tukea ja aikaa. Kaikista ei toki ole kaikkeen, mutta olen varma, että jokainen voi ilmaista itseään jollain arkikommunikaatiosta poikkeavalla tavalla.

Koska innokkaita piirtäjiä, maalaajia, soittajia ja kirjoittajia tulee vastaan kaikkialla, on taiteen huipulle valtava tungos. Kustantajat saavat rekkalasteittain käsikirjoituksia, joita eivät julkaise, ja jokaista museoon päässyttä taiteilijaa kohden on kymmeniä kateellisia. Joskus julkaisukynnyksen ylittäminen tuntuu täysin sattumanvaraiselta; yhtä hyviä mutta erilaisia tekijöitä jää tuntemattomiksi jatkuvasti.

Taideteoksen, musiikkikappaleen tai runon arvo ei kuitenkaan ole siinä, kuinka suuren yleisön tietoisuuteen se tai sen tekijä pääsee. Pöytälaatikoissa voi olla taiteellisesti arvioiden aivan yhtä hyviä romaaneja kuin kirjastoissakin, parempiakin.

Mikä sitten ajaa ihmisen itseilmaisun vimmaan siitä huolimatta, että julkaisukynnys on vaikea ylittää? Tarve tehdä hetkellisestä elämästä pysyvä jälki, jonka voi toivoa jatkavan elämäänsä sen jälkeen, kun sen tekijä on jo kauan sitten täältä kadonnut. Tarve sanoa asioita, joita näkee ja kokee, tehdä dokumenttia omasta ajasta ja siinä elämisestä. Tarve kommunikoida sellaista, mitä ei arkikielen rajoissa voi kommunikoida. Tarve löytää itsestä uutta, tutustua siihen ihmeeseen, joka on.

Itseilmaisun ydin on juuri tässä: hetkellisen ihmisen tietyssä elämänvaiheessa tekemässä ihmistä suuremmaksi kasvavassa teoksessa. Jokaisen ihmisen taiteellinen ilmaiseminen on merkityksellistä siksi, että me olemme yhtä aikaa oman aikamme kuvia ja yksilöitä. Sinun tapasi kommunikoida on tärkeä, sillä sinä et ole kukaan toinen.

Vaikka kommunikaatio aina kaipaa vastaanottajaansa, toivon, ettei yksikään ilmaisun vimmaan sairastunut tekijä jätä tekemistään vain siksi, ettei löydä sille laajaa yleisöä. Yleisöt voivat olla myös pieniä: blogin lukijoita, harrastajalehden tilaajia, kansalaisopiston kurssille osallistujia. Kommunikointi ei ole vähemmän merkityksellistä siksi, että vastaanottajia on kerralla kymmenen eikä sata. Ja mikä parasta: olen vankasti sitä mieltä, että ainoastaan unohtamalla julkaisemisen ja suuren yleisön vaatimukset voi lopulta tehdä ihmisen ytimeen asti vaikuttavaa taidetta.