Kotailtaan miesten mieli

Jossakin päin Kuhmoista, joskus naapurikunnankin puolella, kokoontuu miesjoukko kuukausittain.

Vaihtelevissa kokoonpanoissa, hiljaisesti keskustellen syödään makkaraa, kuullaan illan alustus ja sen päälle hartaus.

Kuulijoilla on erilainen tausta, erilainen koulutus ja elämän vaiheet. Ikäluokat ovat pääosin jo kolmannella kvartaalilla.

Mikä saa 40–80 äijää paikalle kerran toisensa jälkeen? Ohjelmat kun eivät tapaa olla vitsinvääntöä eikä kuulijoissa taida kovin ahkeria kirkossakävijöitäkään aina olla. Lutherin oppia valtaosa tunnustanee.

Miesten kotailta -idea lähti kuhmoislaisen seurakunta-aktiivin ja teologian maisterin Risto Ojalan havainnosta, että kirkonmäellä ei juuri miehiä näy.

Ojala mietti, voitaisiinko miehet koota keskustelemaan siellä, missä he luonnollisesti käyvät, kuten esimerkiksi metsästysseurojen tukikohdissa ja laavuilla. Ei mentäisi kirkonmäelle, mutta taustalla olisi kuitenkin kirkon miestoiminta.

Ensimmäinen kotatapaaminen pidettiin kesällä 2007 ja se saikin heti suuren suosion. Sen jälkeen tapaamisia on järjestetty kerran, joskus kahdestikin kuussa.

Paikalle pyydetyt esitelmöitsijät kertovat yleensä jostain erikoisaiheesta, mutta selvitetyksi tulevat myös kulloisenkin kokoontumispaikan historia ja vaiheet. Näin avartuu ja syvenee kotikunnankin tuntemus.

Tiukkapipoisesti Kuhmoisten alueella ei ole pysytty vaan tehty hyppäyksiä Jämsän ja Padasjoen puolelle.

Seurakunta voi toimia näinkin ja kotiseututyö on myös kätevästi mukana. Kokoontumispaikkojen kirjo on laaja; metsäkämppiä, seurataloja, metsästysmajoja, laavuja, kotia ja koteja.

Risto Ojalalla on myös ollut kykyä saada paikalle houkuttelevia alustajia, on ollut teatteri- ja tv-ohjaajia, kirjailija, taiteilijoita, vanhojen karttojen erityistuntija, kartanonomistaja, piispa, professori, opetusneuvos ja monta muuta. Kotailtoja on pidetty pian 80. Monilla puhujilla on jonkinlainen kytky Kuhmoisiin tai naapurikuntiin, mutta ei välttämättä.

Alustusten jälkeen syntyy usein enemmän tai vähemmän vilkasta keskustelua. Yleisön joukosta löytyy aina joku, joka tarttuu kuulemaansa tai jollain on jotain omaa tietämystä aiheesta.

Ja toki aikaa jää miesten keskinäiselle jutustelulle ja kuulumisten vaihdolle. Mikä tässä syvimmin kiehtoo? Varmaan se, että näihin porukoihin ei vaadita sitoumuksia eikä tarvitse esittää mitään, ei ottaa roolia eikä velvoitteitakaan aseteta.

Nämä turinat merkitsevät arki-iltojen tasa-arvoisia kohtaamisia ja päälle päätteeksi kuulee vielä kiinnostavaa asiaakin.

Monelle yksinäiselle ja vähillä harrastuksilla olevalle kotailta on myös hyvä syy lähteä tuvasta liikkeelle, osallistua sosiaaliseen juttuun.

Naisia mukaan ei oteta, muuten kuin äärimmäisessä tapauksessa, esimerkiksi puhujan avustajana.

Mutta kotiin jääviä puolisoita huojentaa varma tieto, että näillä kinkereillä ei lasia kallistella, ei edes nurkan takana. Makkaraa ja mehua tarjoillaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.