Kotikatsomo sairaalassa

Yllättävässä sairaalavierailussa ja Big Brother -talossa asumisessa on paljon yhteistä. Kummassakin tapauksessa vierailijat yritetään pitää hengissä, kun taas vieraat yrittävät keksiä keinoja tappaa aikaa.

Sairaalassa potilaita ei juoteta känniin, joten vaihtoehtoja ajanviettoon jää lähinnä kaksi: lukeminen ja telkkari. Palstan luonteen vuoksi keskitytään tässä jälkimmäiseen.

Ongelma on, että oli telkkaria sitten omassa huoneessa tai kokoontumistilassa, se täytyy jakaa tuntemattomien ihmisten kanssa. Jos paikalle sattuu ensimmäisenä ja pääsee valitsemaan mieluisen kanavan, tilanne ei silti ole ihanteellinen. Yksikin katsoja lisää pakottaa pohtimaan, haluaako toinenkin tyyppi katsoa samaa. Koska en urheilusta välitä, luultavasti ei.

Kanavakengurusta ei pidä kukaan; varsinkaan kun tarjolla on vain kotimaiset ilmaiskanavat. Tosin kaksi niistä on jostakin syystä viritetty ohjelmapaikoilla 75 ja 76, mikä kulkee osastolla suullisena perimätietona. Sairaalatelkkareiden kanssa on pakko tyytyä vähään niin teknisesti kuin ohjelmallisesti.

En halua olla kaukosäädintä hautova itsekäs paskiainen, mutta silti pitäisi löytää viihdettä tyhjien minuuttien täyttämiseen. Jos kysyy muiden mielipidettä, vastaus on yleensä ympäripyöreä, jopa vaivautunut. Eikä kanavaneuvotteluita viitsisi käydä aina uudelleen, kun paikalle saapuu uusi potilas.

Kokonainen elokuva on huonoa sairaalakatsottavaa. Telkkari pitäisi silloin pysyä samalla kanavalla kaksi tuntia, mikä on paljon vaadittu heiltä, joita elokuva ei kiinnosta. Se on sentään valtaosa illasta.

Itse löysin ongelmaan kaksi ratkaisua. 1) Hypnotisoin itseni kiinnostumaan urheilusta, mikä onnistui yllättävän hyvin. En vieläkään tiedä, mitä kilpailuita katsoin, mutta muiden innostus oli tarttuvaa. 2) Televisio on lähes aina vapaa puolenyön jälkeen, joten silloin kaukosäädintä voi vallan hyvin säilyttää oman vatsan päällä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.