Kotimaisessa elokuvassa uudet tuulet?

Arvostetun Risto Jarva -palkinnon sai Tampereen elokuvajuhlilla tänä vuonna jyväskyläläislähtöinen Jan Ijäs kokeellisella elokuvallaan Sweet Mov(i)e. Se kestää noin kolme ja puoli minuuttia ja on varmasti lyhin koskaan Risto Jarva -palkinnon (10 000 euroa) saanut elokuva.

Palkintoraati oli rohkea ja ennakkoluuloton palkitessaan elokuvan, joka on kännykkäkameralla tehty, sisällöltään epätavanomainen ja joidenkin mielestä jopa seksuaalisesti provokatorinen. Mutta elokuvan yksi keskeinen tehtävähän on herättää kysymyksiä, synnyttää reaktioita ja keskustelua.

Erilaiset kommentit ovat aina jollain tavoin tässä suhteessa paljastavia. Niin kuin oli esimerkiksi Katariina Lillqvistin kauniin Mannerheim-animaation, Uralin perhosen kohdalla. Sen herättämät tuliset ja paljastavat reaktiot koskettelivat myytin, todellisuuden ja elokuvan välisiä suhteita.

Sweet Mov(i)e -elokuvan kohdalla palkintoraati kuitenkin ymmärsi, että elokuva tunkeutuu poikkeuksellisella tavalla katsojan alitajuntaan ja haastaa katsojan tarkastelemaan maailmaa uudesta näkökulmasta. Seksuaalinen ylikuormitus ja suorittamisen pakko on meidän yhteiskunnassamme muutakin kuin vain pornoteollisuuden vaalima hyve.

Luis Bunuelin Kulta-ajan hengessä Sweet Mov(i)e kysyy: Onko skandaali kuollut sukupuuttoon? Voiko hyvän maun rajat ylittää vain perusteellisella ja avoimella eettisellä halventamisella ja taiteellisella häikäilemättömyydellä?

Risto Jarva -palkinnon saajien lista on komea, muun muassa Mika Kaurismäen Valehtelijasta (1981) alkaen. Valehtelija aloitti kotimaisessa elokuvassa uuden vaiheen, muun muassa tuomalla esille Aki Kaurismäen kirjakielisen ja ironisen dialogin naturalistisen elokuvadialogin sijaan. Tämäkin aiheutti aikoinaan torjuntaa. Eiväthän ihmiset noin oikeasti puhu!

Auli Mantilan tuottama ja Juho Kuosmasen Tampereella fiktio-elokuvan pääpalkinnon saanut Taulukauppiaat edustaa sekin kotimaisessa elokuvakerronnassa aikalailla uusia tuulia. Taulukauppiaissa ihmissuhteet rakentuvat spontaanisti tilanteiden varassa enemmän kuin perinteisen juonikerronnan ehdoilla. Joskus absurdit tilanteet ovat kuin Veijo Meren hihasta siepattuja.

Jyväskylän ylioppilasteatterissa aloittanut Auli Mantila tekee Taulukauppiaissa aivan huikaisevan originellin roolisuorituksen.



On merkittävää, että Sweet Mov(i)en kaltainen elokuva voittaa arvostetun Risto Jarva -palkinnon. Tämä tarkoittaa avantgarden tuloa tietoisemmaksi osaksi uutta suomalaista elokuvaa. Toivottavasti "luova hulluus" näkyisi nyt myös pitkässä kotimaisessa elokuvassa uudenlaisena ja radikaalimpana tarinankerrontana ja ihmiskuvan syvätarkempana rakentamisena.

Jo tällä hetkellä Auli Mantila, Saara Cantell ja Zaida Bergroth ohjaajina edustavat kiinnostavasti sitä ihmisenkokoista ja omaehtoista elokuvaa, jolla voi olla myös kansainvälisiäkin mahdollisuuksia. Heidän vain pitää saada tehdä elokuvia, harjaannuttaa ammattitaitoa.

Kirjoittaja on kriitikko ja kulttuuritoimituksen vakituinen avustaja.