Kotitalouksien osakeomistusten julkisuus ristiriitaista

Kun ulkomaalaiset sijoittajat ostavat suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeita, niiden osakeomistukset voivat olla ns. hallintarekisteröityjä eli niitä voidaan säilyttää omaisuudenhoitotileiksi kutsuttavilla arvo-osuustileillä. Tällaisesta tilistä ei ilmene sitä, mikä ulkomainen taho osakkeet lopulta omistaa, vaan se, kuka – eli esimerkiksi mikä pankki tai sijoituspalveluyritys – tiliä hallinnoi.

Hallintarekisteröinti viittaa moniportaiseen omistajarakenteeseen. Sillä tarkoitetaan järjestelmää, jossa arvo-osuusmuotoisia osakkeita ei säilytetä omistajakohtaisesti arvopaperikeskuksen järjestelmässä vaan omaisuudenhoitajan tietojärjestelmissä. Säilyttäjän hoidossa olevat, yhden tai useamman sijoittajan arvo-osuusmuotoiset asiakasomistukset voidaan puolestaan kirjata säilyttäjän nimissä olevalle omaisuudenhoitotilille.

Osana arvopaperimarkkinalain uudistusta pohditaan parhaillaan sitä, voitaisiinko kotimaisten yhtiöiden suomalaisomistajien arvopapereiden pakollisesta suorasta hallinnasta luopua sallimalla heille myös moniportaiseen hallintarekisteröintiin perustuva omistajuus. Muutoksella olisi toteutuessaan moniulotteisia seurauksia ja se koskisi monia osapuolia.

Muutosta puoltaa se, että moniportaisuuden avulla saataisiin sekä laskettua osakekauppoihin liittyviä korkeita selvityskuluja että lisättyä selvitys- ja säilytystoimintojen markkinoilla toimivien osapuolten välistä kilpailua. Tämä vahvistaisi kotimaisten osakemarkkinoiden toimintaedellytyksiä.

 

Hallintarekisteröinnin mahdollistava muutos olisi myös tarpeellista mukautumista kansainvälisiin muutospaineisiin arvopaperimarkkinoilla. Sen myötä suomalaiset sijoittajat voisivat hyötyä niistä tehokkuus- ja kilpailueduista, joita sekä uuden Euroopan laajuisen selvitysjärjestelmän (Target 2 Securities) että arvopaperikeskuksia koskevien EU:n laajuisten toimintapassien odotetaan aikanaan tuovan.

Toisaalta kansainvälinen suuntaus on se, että osakeomistusten ja omistusrakenteiden läpinäkyvyyttä halutaan lisätä. Tämän katsotaan parantavan osakemarkkinoiden tehokkuutta ja vahvistavan yritysten hallinto- ja omistusjärjestelmien toimintaa. Tästä näkökulmasta arvioituna moniportaisen hallintarekisteröinnin salliminen kotimaisten yhtiöiden suomalaisomistajille on kyseenalaista. Se nimittäin tarkoittaa, että ainakin osa suomalaisista osakeomistuksista kirjattaisiin tavalla, josta ei välittömästi ilmene, kuka tai mikä taho osakkeet lopulta omistaa.

 

On kuitenkin tärkeää huomata, että syyt lisätä osakeomistusten ja omistusrakenteiden läpinäkyvyyttä eivät liity piensijoittajien osakeomistuksiin. Läpinäkyvyyttä tavoitellaan merkittävien omistuksien ja yritysten lähipiiriin ja arvopaperimarkkinoiden sisäpiiriin kuuluvien omistuksien ja kaupankäynnin osalta. Näiden yleisö- tai viranomaisjulkisuudesta ei ole tarpeen tinkiä.

Sen sijaan epäselvempää on se, miksi tavallisten yksityishenkilöiden tai kotitalouksien osakeomistusten tulisi olla julkisia. On vaikea nähdä, mitä merkittäviä yhteiskunnallisia etuja nykyisen, suoraan hallintaan perustuvan järjestelmän mahdollistamalla yleisöjulkisuudella saavutetaan, varsinkin jos viranomaisten ja arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden tiedonsaantitarpeet voidaan pienten omistusten osalta varmistaa myös moniportaisessa järjestelmässä.

On ristiriitaista, että kotitalouksien pienimuotoisimmatkin osakeomistukset ovat julkisia, vaikka samaan aikaan niiden monet muut velka- ja varallisuuserät, kuten vaikkapa palkka- ja talletustilien saldot tai asuntolainan koko, ovat yleisesti hyväksytysti ja ehdottomasti kotitalouksien yksityisasia.

 

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.