Koulu taas armeijan malliin

Pienessä kyläkoulussa tapahtui merkittävä mullistus 1980-luvulla. Samana syksynä kouluun tulivat sisävessa ja uudet tyyppikirjaimet, sellaiset vähemmän koukeroiset. Samana syksynä aloitin peruskoulutaipaleeni.

Yhdysluokassa opettaja opetti kiharaisia kirjaimia toisen luokan oppilaille. Me ekaluokkalaiset opettelimme suoralinjaisia aakkosia, jotka tuli yhdistää toisiinsa tarkkojen sääntöjen mukaan. Ja olimme isommille salaa hieman kateellisia koristeellisista aakkosista – vanhemmat ihmiset päivittelivät, että eihän tuo ole kaunokirjoitusta lainkaan.

En pärjännyt kirjoittamisessa kovinkaan hyvin. Mutta kalligrafi Toivo Heiskasen luomat kirjaimet tulivat tutuiksi, kun jouduin toisinaan välituntisinkin harjoittelemaan ja kirjoittamaan luokan liitutaululle vaikeita sanoja. Sanoista vaikeimman muistan yhä: se oli Konginkangas.

Sen jälkeen peruskoulun kirjaimiin on tehty hienosäätöä useita kertoja. Opetushallituksen mukaan opettaja on sittemmin voinut itsekin vaikuttaa siihen, millaisia kirjaimia opettaa. Kouluissa on tähän saakka opetettu sekä tekstauskirjaimia että sidosteisia kirjoituskirjaimia, joka vastasi entisajan kaunoa.

Oma lapseni aloittanee vuoden päästä koulutiensä samoissa merkeissä äitinsä: koulun alkaessa peruskoulussa otetaan käyttöön uudet mallikirjaimet.

Opetushallitus julkaisi tällä viikolla suosituksensa uusiksi mallikirjaimiksi ja numeroiksi. Ne on suunnitellut kirjainmuotoilija ja typografi Jarno Lukkarila.

Samalla kirjoittamisen opettamisessa otetaan harppaus nykyaikaan ja jatkossa koululaiset opettelevat vain yhdet kirjaimet. Sidosteisen kaunon opettaminen jää historiaan, vain tekstauskirjaimet säilyvät.

Kirjoittamisen oppiminen on yhä äärimmäisen tärkeää. Sillä, kuinka kirjaimet liittyvät toisiinsa, on sen sijaan vähemmän merkitystä. Käsialan vapauttaminen on järkevä ja ajassa elävä muutos.

Jatkossa kirjaimet saa liittää toisiinsa tai olla liittämättä. Opetushallituksen mukaan uusien kirjainmallien myötä ”jokaiselle oma persoonallinen käsin kirjoittamisen tapa, käsiala”.

Kaksien kirjainmallien opettelemisen sijasta ensimmäisillä luokilla keskitytään jatkossa kirjoittamisen sujuvoittamiseen ja yhden selkeän käsialan oppimiseen.

Kynän käyttö on syytä hallita, mutta käsiala jää yhä useammin vain henkilökohtaiseksi asiaksi. Kaikki julkinen kirjoitetaan nykyään yleensä näppäillen: kirjeet, työhakemukset ja usein jopa ruokakaupan ostoslistat.

Siksi näppäintaitojen oppiminen on tärkeää sekin.

Erityisen suuri riemu sisältyy kuitenkin uusiin mallinumeroihin: seiska saa taas viivansa!

Keskisuomalainen on kirjoittanut seiskan viivasta useita kertoja ja opetushallitus on jo aiemmin enteillyt viivan palauttamista. Muutos ilahduttaa opettajia ja vanhempia, mutta myös vaalivirkailijoita. Nyt ykkönen ja seiska ovat sekoittuneet helposti.

Seiskan viivan keksi tykistökenraali Vilho Nenonen (1883–1960), koska numeroiden yksi ja seitsemän samankaltaisuus aiheutti ongelmia tykistössä. Viiva otettiin lopulta käyttöön 1950-luvulla, armeijan esityksestä.