Koululiikunta kannustaa vain valmiiksi liikunnallisia

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta koululiikunta? Kenties juoksukisoja, joissa sai pistää itsensä likoon ja mukavia palloilupelejä sekä iloisia liikuntahetkiä koulukavereiden kanssa.

Vai muistuuko mieleesi ahdistus lähestyvästä uimahallikäynnistä, luokkakavereiden syyttävät katseet mokatun sählymaalin takia tai häpeän tunne siitä, että olit aina viimeisten joukossa siinä jokavuotisessa vatsalihastestissä?

Ensimmäisestä kuvauksesta itsensä tunnistavat ihmiset harrastavat yleensä liikuntaa vapaa-ajallakin. Jos ei urheile säännöllisesti, eikä liikunta ole ykkösjuttu, kokemuksesi saattavat olla enemmän jälkimmäisen kuvauksen kaltaisia.

Koululiikunnan kilpailullisuus ja numeroarviointi painavat vähemmän taidokkaita oppilaita alas, eivätkä tällaiset kokemukset eivät ainakaan kannusta harrastamaan liikuntaa kouluajan ulkopuolella.

Käsittämättömin ero liikunnan ja muiden kouluaineiden välillä on se, ettei liikuntatunnilla olevia testejä varten harjoitella ollenkaan. Otetaanpa vertailukohteeksi vaikkapa matematiikka: Jokainen kokeeseen tuleva asia käydään tunnilla läpi. Jos taas liikunnassa on tulossa Cooperin testi, ei juoksukokeeseen harjoitella laisinkaan. Tämä on saattanut vaikuttaa myös liikunnan numeroon.

Tämän perusteella voidaankin todeta, että koululiikunta nykyisessä muodossaan kannustaa liikkumaan vain heitä, jotka ovat siinä jo valmiiksi hyviä.

Vaikka itselläni on liikunnalliset elämäntavat ja olen yleensä ollut hyvä koululiikunnassa, kokemukseni siitä eivät kuitenkaan ole läheskään aina olleet positiivisia. Varsinkin uinnista tulee monelle iän myötä lähinnä pakkopullaa. Laittaa nyt monta teini-iän epävarmuuksissa painiskelevaa nuorta toistensa tuijoteltaviksi puolialasti.

Enkä nyt sano, ettei lapsia pitäisi opettaa uimaan, päinvastoin. Mielestäni pakolliset koulu-uinnit saisi kuitenkin jättää suosiolla alakouluun.

Liikunnasta ei tarvitsisi antaa numeroa ollenkaan, ellei oppilas sitä itse halua. Myös kaikenlaiset kilpailut voisi jättää menneisyyteen.

Uskon, että nämä käytännöt toisivat nöyryyttävien ja ahdistavien hetkien sijaan liikuntatunneille enemmän iloisia ja innostavia hetkiä.

Onneksi uusi opetussuunnitelma on kuitenkin tulossa käytäntöön ensi syksynä. Ensi elokuusta lähtien Cooperin testiä ei enää käytetä liikunnan arvosanan perusteena. Suunta on parempaan päin.

Kirjoittaja opiskelee 9. luokalla Viitaniemen koulussa.

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Itsenäisyyspäivä on oikea Älä osta mitään -päivä

Kolumni: Kolmen kuukauden ihmissuhdekoe

Kolumni: Tarvitaanko Putouksen yhdettätoista kautta?

Kolumni: Arvokas jouluperinne on katoamassa Amerikassa

Kolumni: Tähänkö loppui keltaliivien rynnistys?

Kolumni: Vanhemmille lemmenlomaa

Kolumni: Kunhan ette missaa liikuntaa ja urheilua

Kolumni: Osaamisesta se on kiinni

Lyhyet

Kolumni: Joulu tulee ilman viettämistäkin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.