Koulutus on elvytystä

Työttömien pääsyä ammatilliseen koulutukseen helpotetaan ensi vuonna, kun työ- ja elinkeinokeskuksille tulee mahdollisuus hyväksyä työttömän päätoiminen opiskelu työttömyyskorvausta menettämättä. Tämä on erinomainen parannus nykytilanteeseen, mutta sisältää yhteiskunnallisen ansan.

Työttömien joukossa on suuri määrä keski-ikäisiä, joilla ei ole mitään kansalais- tai peruskoulun jälkeistä ammattitutkintoa. Jos heistä monet hakeutuvat kevään yhteishaussa ammatilliseen toisen asteen koulutukseen, siis ammattiopistoihin, he saattavat syrjäyttää nuoremmat hakijat.

Tämä johtaisi siihen, että yhä suurempi joukko peruskoulun päättävistä nuorista jäisi vaille opiskelupaikkaa. Riski syrjäytyä siirtyisi vain ikäluokasta toiseen, keski-ikäisistä nuorisoon.

Käytännössä portinvartijoiksi joutuvat työvoimaviranomaiset päättäessään, millaiseen koulutukseen työtön on oikeutettu työttömyyskorvausta menettämättä.

Työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetusministeriön tulisi kiireesti yhteisvoimin tehdä kaikki mahdollinen, että käytännössä jokainen koulutukseen halukas sitä myös saisi. Tämä on nähtävä osana kansallista elvytystä siinä missä innovaatiot ja investoinnit.

Ilman osaavaa työvoimaa emme tulevaisuudessa pärjää.

JOULU ON kulutusjuhlaa, tuttu jouluviisu todistaa. Totuttuun tapaan Elinkeinoelämän Keskusliitto ja kaupan ala muistettelevat kuluttamisen tärkeydestä joulun alla. Kel' rahaa on, älköön sitä kätkekö vaan käyttäköön yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen.

Monen joulu on yltäkylläinen tänäkin vuonna. Jos ostamalla pelastaa kaupan alan työpaikkoja, niin se toki on hyvinvoinnin jakamista parhaimmillaan.

Varmaa on sekin, että joulun jälkeen saamme lukea uutisia velkaneuvonnan ruuhkautumisesta, kun osa kansasta rahoitti kulutusjuhlansa luotoilla, jopa pikavipeillä, ja ylivelkaantumalla.

Viisas elää varojensa mukaan.

TÄMÄ LAMA ja toisaalla syvenevä ekologinen tietoisuus saattavat muuttaa pysyvämmin länsimaisten ihmisten kulutuskäyttäytymistä. Kenties siirrymme tavaroiden kuluttamisesta palveluiden kuluttamiseen, ei-materiaalisen mielihyvän hankkimiseen. Tämä tietäisi mielen ja kehon terveyttä tukevien hyvinvointipalveluiden tuottajille lisää kysyntää. Sitäkin kautta syntyisi uusia työpaikkoja.

Irvokkainta kulutusjuhlaan yllyttäminen lienee satojen tuhansien köyhyysrajan alapuolella elävien mielestä. Onneksi monet järjestöt tekevät arvokasta työtä joulun alla heikompiosaisten joulutunnelman kohottamiseksi. Esimerkiksi Hyvä Joulumieli -keräyksen 70 euron lahjakortti on monelle vähävaraiselle kuin lottovoitto; sen turvin hankitaan herkkuja joulupöytään ja kenties joku lahjakin läheiselle.

Jyväskylässä Nuorkauppakamari järjestää jo kolmatta kertaa yritysten ja yhteisöjen tuella Joulupuu-keräyksen, jonka avulla hankitaan joulupaketteja vähävaraisiin lapsiperheisiin. Viime vuonna paketteja saatiin toistatuhatta; toivottavasti nyt syntyy uusi ennätys.

Keräyksiin osallistuminen edes pienellä panoksella tuo joulumieltä niin itselle kuin läheisillekin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.