Kovaa peliä Pohjolassa

Vakaumuksellinen Greenpeace-aktivisti Sini Saarela on luultavasti lähinnä hämillään siitä valtavasta mediajulkisuudesta, jonka hänen toimintansa Venäjän pohjoisilla merillä syksyllä synnytti. Vastikään Saarela tuli heti tietovuotaja Edward Snowdenin jälkeen toiseksi brittilehti Guardianin äänestyksessä vuoden henkilöstä. Taakse jäi muun muassa paavi Franciscus.

Päästyään tutkintavankeudesta Saarela on haastatteluissa toistuvasti painottanut alkuperäistä sanomaansa. ”Koen, että arktisen alueen kokema uhka ja ilmastonmuutos ovat sellaisia asioita, joiden vuoksi pitää toimia”, hän sanoi esimerkiksi Iltalehdelle.

Suomalaista mielipideilmastoa hallitsemaan pyrkivien päätoimittajien ja -kirjoittajien on vaikea kyseenalaistaa Saarelan lähtökohtia, kun he tuoreissa muistosanoissaan Nelson Mandelasta ovat ylistäneet juuri vastaavanlaista, järjestelmiä uhmaavaa henkilökohtaista rohkeutta.

Olennaisempaa kuin Sini Saarela henkilönä on hänen sanomansa. Greenpeacen vastustajienkin on pakko myöntää, että järjestön kampanjaisku onnistui. Nyt tiedetään, että pohjoisten merten jäälakeudet eivät ole mitään harmitonta joulupukin maata vaan armottoman poliittisen ja taloudellisen taistelun kenttää, jossa ei kaihdeta koviakaan otteita.

Lapin yliopiston dosentti Lassi Heininen on kuvannut ”pohjoisen uutta järjestystä” geopoliittiseksi muutokseksi kylmän sodan konfliktista vakauteen. Perusteita on myös aivan toisenlaiselle tulkinnalle.

Kylmän sodan kaudella pohjoinen oli hiljaisuuden aluetta, jossa johtavien suurvaltojen hallittu konflikti esti pohjoista luonnonrauhaa vaarantaneen toimeliaisuuden. Nyt on toisin. Ilmastonmuutoksen ansiosta lukuisat maat hakevat pohjoisen energiavaroista uusia luonnonvaraoptioita uudessa taloudellisessa ja poliittisessa kilpailutilanteessa.

Seurauksena on koko maailman mitassa heijastuva arktinen paradoksi: Pohjoisen rikkaisiin fossiilisten luonnonvarojen esiintymiin päästään paremmin käsiksi, kun pohjoisten merten jääpeite sulaa, ja vastaavasti lisääntyvä fossiilisten polttoaineiden käyttö kiihdyttää maapallon lämpenemistä.

Tuossa luonnonvarapelissä on lukuisia häviäjiä. Arktisen luonnon haavoittumiskynnys on alhainen ja vauriot korjautuvat hitaasti. Makean veden lisääntymisen vaikutukset Arktiksessa ovat pitkälti tutkimatta. Napajäätiköiden kutistuminen nostaa merenpintoja kaikkialla maailmassa. Ikiroudan sulaminen voi vapauttaa ilmakehään kasvihuonekaasuja kuten paljon hiilidioksidia tuhoisampaa metaania.

Ympäristö reagoi tavallaan, lisäksi tulevat vielä ihmisten tietoiset toimet. Liikenteen vilkastuminen kasvattaa ympäristökuormitusta ja turmariskejä. Öljyonnettomuuksiin ei ole varauduttu, ne olisivat aina katastrofeja.

Lyhytnäköinen ja piittaamaton luonnonvarojen haalinta syrjäyt­tää muut maankäytön muodot. Alkuperäiskansojen vuosisatainen kulttuuri ja toimeentulo köyhtyvät ja tuhoutuvat samaan tahtiin kuin luonto niiden edellytyksenä. Tilalle vyöryvät, kokonaan uudet elinkeinot luovat aivan uudenlaisia sosiaalisia ongelmia.

Kaikkea tätä tapahtuu pohjoisessa. On hyvä, että meitä on siitä muistutettu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.