Kovin tuttu Tuntematon

Kolmas filmatisointi Väinö Linnan teoksesta Tuntematon sotilas; hyvä vai huono uutinen?

Ensimmäisenä tuli mieleen, että onpa turhanpäiväinen projekti. Pian häpesin itseäni. Tietenkin uusi Tuntematon on turha. Kaikki elokuvat ovat turhia, ilmankin pärjätään. Juuri turhuutensa vuoksi elokuvat ovat hieno asia.

Toiseksi tuli mieleen, että onpa melkoista tuhlausta. Seitsemällä miljoonalla eurolla tekisi viisi normaalihintaista kotimaista elokuvaa. Pian häpesin itseäni.

Jos uutta Tuntematonta ei kuvattaisi, rahoilla ei tehtäisi muita kotimaisia elokuvia. Sijoittajat ovat mukana tukemassa juuri Tuntematonta, eivät kotimaista elokuvaa yleensä.

Seitsemän miljoonan euron budjetti tulee takaisin noin 700 000 katsojalla, teoriassa. Tuossa summassa on yhä mukana elokuvateatterin osuus. Sijoitus Tuntemattomaan alkaa tuottaa voittoa joskus 900 000:n katsojan jälkeen, mikä on nykyaikana melko mahdoton saavutus.

Mielensäpahoittaja on ollut valtava menestys, ja sen katsojaluku on reilut 400 000. Mutta jos joku haluaa rahoillaan uutta Tuntematonta sotilasta tukea, hänellä on siihen täysi oikeus. Moinen idealismi on oikeastaan ihailtavaa.

Se että itseäni ei uusi Tuntematon sotilas innosta, on epäoleellista. Elokuva ei vie mitään minulta pois, eikä aiheuta edes mielipahaa. Aion myös sen nähdä. Sitä vaatii jo kriitikon ammattitaito, mutta myös elokuvafanin uteliaisuus.

Uudessa Tuntemattomassa ottaa päähän projektin tylsyys. Elokuva on helppo kuvitella jo nyt. Yksityiskohtien suhteen tulee varmasti yllätyksiä, mutta se on epäoleellista.

Ensimmäinen Tuntematon muistutti suomalaisia siitä, että vaikka sodassa tuli takkiin, maamme on yhä itsenäinen. Toinen halusi sanoa, että sota on kamala juttu, joten toivottavasti emme kohtaa sitä enää koskaan uudelleen. Kolmas Tuntematon on sitten aikanaan tarina yksilöistä, joita yhdistää äärikokemus nimeltään sota.