Krapulainen Näsä, symppistonttu ja Pikku Kakkosen mestarietsivät

On se aika vuodesta, jolloin meidän perhe kokoontuu television ääreen joka päivä samaan aikaan seuraamaan joulukalenteria. Ylen joulukalenterista on muodostunut perinne, josta ei helposti tingitä.

Omat muistoni television joulukalentereista ovat lämpimät. Lapsuudesta on erityisesti jäänyt mieleen Histamiini, jonka tunnuslause ”Klip-klop, klip-klop, hevonen on pop” on tallentunut mielen levyarkistoon. Histamiini esiintyi joulukalenterissa, kun olin viisivuotias. Sieltä asti hevonen on kopotellut päässäni.

Kaupallisilta kanavilta on tullut myös jouluisia onnistumisia. Tummanpuhuva The Joulukalenteri esitettiin ensimmäisen kerran Maikkarilla vuonna 1997. Se on enemmän aikuisille suunnattu parodia joulukalenterista kuin lastenohjelma. Siitä muistuu tonttuja vihaava krapulainen Näsä, lopun ampumakohtaus ja uhkaava musiikkisovitus.

Oma joulukalenterisuosikkini on ehdottomasti Tonttu Toljanteri. Tämä noheva tonttu tähditti yhteensä kuutta joulukalenteria. Harmittavasti Yle lopetti sarjan juuri, kun Toljanterista oli muotoutumassa perinne. Nykyään Ylelle tuntuu olevan itseisarvo uusia joulukalenteria vuosittain.

Tämän vuoden joulukalenterissa seikkailevat Pikku Kakkosesta tutut hömelöt poliisit Maltti ja Valtti. Vaikka poliisien toilailut ovat viihdyttävää katsottavaa, jäänee Maltin ja Valtin joulukalenteri vuoden kokeiluksi. Viime vuonna joulukalenterissa nähtiin ammattimaisesti toteutettu Porokuiskaajan arvoitus. Huippunäyttelijöillä tähditetty sarja ei sekään saanut jatkoa.

Onneksi Toljanterin joulukalentereita ja Histamiinia voi katsoa Ylen Elävässä Arkistossa netissä. Porokuiskaajan arvoitusta sieltä ei sen sijaan vielä löydy.

Television Joulukalenteri antaa aikuiselle mahdollisuuden olla lapsi ja elää joulun hengessä. Pieni poika sisälläni toivoo vielä joskus näkevänsä uudet jaksot Toljanterista. Taidanpa kirjoittaa toiveesta pukille.