Kreikka pelasi Kuka jänistää -peliä – ja hävisi

Ne, joilla on ollut riittävän häiriintynyt lapsuus maalla saattavat tietää henkilökohtaisestikin jenkkileffoistakin tutun Game of Chicken -pelin (vapaasti käännettynä ”Kuka jänistää”). Tässä pelissä testataan (uhka-)rohkeutta sillä, että kuka perääntyy ensimmäisenä jostain vaarallisesta tilanteesta häviää pelin.

Jenkkileffojen versiossa nuoret ajavat maantiellä toisiaan vastaan henkilöautoilla. Häviäjä on se, joka ensin väistää. Kreikka pelasi lainaneuvotteluissa samaa peliä troikan kanssa tajuamatta kuitenkaan olennaista eroa: Kreikka itse ajaa skootterilla kun troikka taas tulee vastaan rekalla.

Kreikkalainen valtiotieteilijä Dimitris Katsikas kiinnitti hiljattain huomiota Kreikan hallituksen sokeuteen omasta heikosta neuvotteluasemastaan. Syriza-puolueessa kuviteltiin, että komission, EKP:n ja IMF:n muodostama troikka olisi valmis mihin vaan, jotta Kreikka säilyisi eurossa. Todellisuudessa kreikkalaisilla itsellään on paljon enemmän menetettävää kuin troikalla.

Katsikaksen mukaan Kreikan virhe oli se, ettei se tajunnut neuvotteluiden pitkittämisen pelaavan vahvemman osapuolen pussiin. Kreikan taloudellisen aseman heikentyessä jatkuvasti heikkeni myös kreikkalaisten neuvotteluasema. Kreikan kannalta fiksumpaa olisi ollut pyrkiä viemään neuvottelut maaliin mahdollisimman nopeasti.

Samoin epäselkeys lainaehtojen yksityiskohdista osui viime kädessä Kreikan omaan nilkkaan. Kun vastapuolen neuvotteluasema on vahvempi, olisi Kreikan kannalta ollut järkevämpää sopia perusasioista mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

Huomionarvoista on myös luottamuksen heikkeneminen Kreikan hallitusta kohtaan. Kreikka ei ole perinteisesti ollut mikään maailman luotettavin neuvottelukumppani johtuen maan rakenteellisesta korruptiosta ja institutionaalisista hyväveli-verkoista. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt mitään Syriza-puolueesta: tilanne oli historiaton. Alun optimistisuus haihtui kuitenkin nopeasti, kun Syriza-johtoinen hallitus ei pitänytkään kiinni kaikista sovituista asioista.

Kreikka siis mitä ilmeisimmin oletti, että Euroopan keskuspankki välttäisi kyllä kolarin, jos Kreikka ei väistä. Päätös kansanäänestyksen järjestämisestä oli puhtaasti neuvottelutekninen ratkaisu, viime hetken all-in, joka ei kuitenkaan johtanut troikan perääntymiseen. Miksi muuten maassa järjestettäisiin kansanäänestys asiasta, joka elää jatkuvasti?

Mitä nimittäin sitten kävisi, jos kreikkalaiset äänestäisivätkin ”ei” lainaehdoille? Entä jos troikka iskisikin hieman paremman tarjouksen pöytään? Voisiko Kreikan hallitus hyväksyä tarjouksen, kun kansa on vastikään äänestänyt ”ei”?

Oli tulos mikä hyvänsä, kansanäänestys heikentää Kreikan mahdollisuuksia päästä lainaehdoista sopuun. Nyt näyttää siltä, että Kreikka on tosiaankin jäänyt rekan jyräämäksi.

Ironista on se, että Kreikan valtionvarainministeri Gianis Varoufakis on itse peliteoreetikko ja kirjoittanut jopa alan oppikirjoja. Käytännön neuvotteluissa hän näyttää kuitenkin kompastuneensa omaan nokkeluuteensa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.