Kreikka-show jatkuu

Kreikka saa rahat velkojensa hoitoon pariksi kuukaudeksi. Jatkossa väännetään kättä kokonaan uudesta pelastuspaketista useammaksi vuodeksi. Siihen halutaan osaksi yksityissijoittajien myötävaikutusta ja Kreikan omaisuuden myyntirahoja. Voi hyvin olla, että ennen uutta pakettia joudutaan vielä antamaan Kreikalle kuudes ja ehkä useampikin vippierä vanhasta paketista.

Ensimmäisen kerran, vuosi Kreikan pelastusoperaation alettua, euroalueella otettiin käyttöön tiukat vaatimukset Kreikalle. Ne olisi pitänyt ottaa käyttöön alun perin, kun tukipakettitielle lähdettiin. Tosin vieläkin jää nähtäväksi, toteuttaako Kreikka päätöksensä. Tällä kertaa eurokumppanit tuskin hyväksyvät julkisten tilien kaunistelua jättämällä laskut maksamatta.

Kreikan velkataakkaa nykyiset tai tulevat tukipäätökset eivät kevennä tippaakaan. Se on ja pysyy ongelmana. Yksityissijoittajien, lähinnä siis rahoitus- ja vakuutusyhtiöiden, mukaantulo talkoisiin merkitsee parhaimmillaankin tässä vaiheessa vain kuoletusajan pidennystä pienelle osalle Kreikan nykyisestä lainakannasta.

Omaisuuden myynnit on pakko aloittaa, mutta pakkomyynnissä on ostajan markkina.

KREIKKALAISTEN raivoa talouden kuristusta vastaan sen sijaan ei kannata ihmetellä. Kasvavan työttömyyden myötä Kreikassa joutuu kovasti koetteille myös ikiaikainen kulttuuri, jossa perhe ja suku ovat ihmisten ensisijainen turvaverkko ja työssäkäyvien vastuut ulottuvat laajalle.

Julkista työllistämistä on käytetty sekä kulttuurin tueksi sosiaalipolitiikkana että poliittiseen ääntenkalasteluun. Sen seurauksena julkinen sektori on rajusti ylimiehitetty, mutta päinvastoin kuin viime aikoina mediassa on näkynyt, suuri osa Kreikan julkisen sektorin työntekijöistä on heikosti koulutettuja ja matalapalkkaisia. Sen vastineena he ovat lähes erottamattomia ja eläke-edut ovat poikkeuksellisen hyvät.

Kreikka tarvitsee kipeästi työpaikkoja luovaa kasvua, mutta sitä ei ole näkyvissä. Kreikan talous nojaa turismiin ja merenkulkuun. Kumpikin on herkkä niin maailmantalouden tilalle ja globaalille kilpailulle kuin luonnon ilmiöille ja ympäristöpolitiikalle.

Tässä globalisaation vaiheessa taas ihan uuden tienauskeinon polkaiseminen pystyyn on jokseenkin mahdotonta kun perusta puuttuu.

Muutenkin maailmassa näyttää olevan vain yksi maa, Kiina, joka pystyy määrittelemään toistaiseksi mitä globalisaatio kotimaassa tarkoittaa.

SUOMALAISTEN kannalta iso päätös tuli Saksasta, jossa ydinvoima sai poliittisen tuomion. Poliittiset päätökset tosin voidaan myös kumota poliittisilla päätöksillä, mutta ydinvoima-Suomen ei kannata vielä iloita muutenkaan ydinsähkön tulevista vientinäkymistä.

Saksa osaa luoda vaihtoehtoja, tarvittaessa hyvin tehokkaasti. Yhtä tehokkaasti se osaa panna muut seuraamaan oppejaan.

Olin paikalla, kun Saksan kustantajaliitto aikoinaan ilmoitti, ettei avohakkuupuusta tehtyä paperia tulevaisuudessa todennäköisesti osteta.

Se oli tarkoitettu viestiksi suomalaiselle metsäteollisuudelle. Sen pomoja asia lähinnä nauratti, mutta ei kovin kauaa.

Kirjoittaja on taloustoimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.