Kuin Ateena, monella tavalla

Jyväskylä tunnetaan Suomen Ateenana. Uusien tietojen valossa nimitys on monellakin tavalla osuva.

Kaupunki on kaunistellut talouslukujaan ja sen seurauksena kaupungin taloutta on johdettu todellisuutta paremman illuusion pohjalta. Jos kaupunki ei olisi tehnyt sisäisiä velkajärjestelyjä, olisi Jyväskylä jo kriisikunta. Keskisuomalainen kertoi asiasta maanantaina.

Sisäiset velkajärjestelyt ovat luvallisia, mutta kaupungin tunnuslukujen kaunisteleminen johtaa pitkän päälle kyseenalaiseen lopputulokseen. Näyttää, että kaupungilla olisi rahaa, mutta todellisuudessa vastinetta papereissa näkyvälle rahasummalle ei ole.

Kirjaukset ovat kenties viivyttäneet synkkään todellisuuteen heräämistä. Hidastelu on saattanut syventää kierrettä.

Olisiko taloustilanteeseen voitu varautua paremmin? Varmasti. Mutta Jyväskylä valitsi toisin.

Kuntatalouksia koetteleva taantuma nousi puheenaiheeksi jo viisi vuotta sitten. Tuolloin kaupunginjohtaja Markku Andersson esitteli vuoden 2009 talousarviota. Toimittajat kysyivät riskeistä ja kaupungin virkamiehet myönsivät, että riskejä on olemassa.

Vaikka riskeja uumoiltiin, kertoi Andersson kertoi kaupungin toisenlaisesta tavoitteesta: ”Jyväskylä painaa nyt kaasua investointien osalta. Uimme myönteisellä tavalla kansantalouden vastavirtaan.”

Jyväskylän ratkaisua luonnehdittiin tuolloin poikkeukselliseksi koko Suomessa.

Jälkiviisaus ei kannata. Ratkaisut on tehty sen hetken tietojen ja parhaan käsityksen mukaan. Kaupungin heikko talous on monien syiden summa. Investoinnit eivät ole keikuttaneet venettä yksin. Vikaa on syvemmällä, palvelujen perusteissa saakka.

Kuitenkin, jos tilanne olisi kehittynyt toisin, olisi Jyväskylän valinta saattanut olla nappiratkaisu.

Kaupungin valitsemalla suurten investointien tiellä on varmasti ollut elvyttävät vaikutuksensa. Samalla on liiaksi tuudittauduttu siihen, että talouden on käännyttävä nousuun jo lähitulevaisuudessa. On menetetty tärkeää aikaa. Ja talouden tilanne muuttui odotettuakin huonommaksi.

Nyt on elettävä nyt. Taloutta on korjattava pitkäkestoisilla ratkaisuilla. Nykytilanteessa vuoden tai parin hätäapu ei riitä.

Kaupunginvaltuutettujen tehtävä on juuri nyt erityisen tärkeä. Menot on mukautettava varoihin ja tällöin osa kaupunkilaisista jää ilman totuttua palvelutasoa. Yhteinen hyvä tarkoittaa joillekin luopumista omastaan. Hyvinvointiyhteiskunnassa tämä on ristiriitainen ajatus, mutta nyt olosuhteiden pakko.

Tärkeä tehtävä on myös todella vaikea. Linjauksista on käytävä riittävää julkista keskustelua.

Sen jälkeen päättäjien on punnittava tilanne kaupunkilaisten parhaaksi.

Talouslukuja ei kaunisteltu ohjaamaan päätöksiä. Silti yksi asia saattoi johtaa toiseen. Päätöksillä on aina pitkäkantoiset seurauksensa.

Nyt tehtyjen ratkaisujen satoa kerätään toden teolla vasta muutaman vuoden päästä. Toivottavasti nykypäivän kuntapäättäjiä voidaan tuolloin kehua suoraselkäisistä päätöksistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.