Kuka enää kuluttaa kulttuuriin?

Kesällä moni käy kulttuuritapahtumissa, vaikka ei niitä muina vuodenaikoina harrastaisi. Kesäinen kulttuuriharrastus on siinä mielessä samanlaista kuin joulukirkossa käyminen. Tapahtumia on tarjolla paljon ja niiden kirjo on laajentunut koko ajan. Samalla on laajentunut kulttuurin määritelmä, sillä korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin rajat ovat tulleet yhä häilyvämmiksi. Kuka kulttuuriin sitten kuluttaa ja miksi?

Korkeakulttuurisissa tapahtumissa, kuten klassisen musiikin konserteissa, oopperoissa ja taidenäyttelyissä käyminen on tutkimuksissa todettu olevan vahvasti yhteydessä koulutukseen ja yhteiskuntaluokkaan.

Ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieu’n 1970-luvulla kehittämän teorian mukaan ylemmät yhteiskuntaluokat tunnistaa nimenomaan heidän mieltymyksestään korkeakulttuuriin.

Myöhemmissä tutkimuksissa ylempien yhteiskuntaluokkien on todettu olevan yleisemmin kulttuurisesti kaikkiruokaisia kuin erityisesti korkeakulttuuriin keskittyneitä.

Suomessa korkeakulttuurin ja yhteiskuntaluokan yhteys ei ole läheskään yhtä selkeä kuin Ranskassa. Tämä johtuu siitä, että suomalainen yläluokka on aina ollut kapea ja koulutus- ja tuloerot ovat pienet. Korkeakulttuurin rooli kasvatuksessa ja sivistyksessä on muutenkin Suomessa pienempi kuin monissa muissa maissa. Koulutus ja tulot määrittävät Suomessa ennen kaikkea vapaa-ajan vieton monipuolisuutta.

Tilastoissa korkeakulttuuriin kuluttaminen on toki vahvasti yhteydessä korkeaan koulutukseen ja tuloihin. Esimerkiksi oopperassa kävijöistä suurin osa on korkeakoulutettuja. Tosin vielä suurempi osa on naisia ja keski-ikäisiä tai ikääntyneitä. Korkeakulttuuriin kuluttaminen on Suomessa jostain syystä naisten ja seniorien juttu.

Vielä 1980- ja 1990-luvuilla korkeakulttuuri houkutteli paljon yritysväkeä ja tapahtumissa näyttäytyminen oli tärkeää. Savonlinnan oopperajuhlien esityksissä nuokkuvat insinöörit piipittävine rannekelloineen kirvoittivat sekä vitsejä että paheksuntaa. Tapahtumissa käyminen oli myös tärkeää poliitikoille (jotka eivät ikinä maksa itse).

Vielä 2000-luvun alussa jopa kolmasosa Savonlinnan oopperajuhlien lipuista myytiin yrityksille. Nykyisin enää kymmenen prosenttia. Myös Pori Jazz joutuu panostamaan yhä enemmän omalla rahalla maksaviin asiakkaisiin – Suomi Areenasta huolimatta. Samoin on käynyt monille muille kulttuuritapahtumille. Sen sijaan urheilukilpailuihin, stadionkonsertteihin ja rock-festivaaleille on huomattavasti helpompi saada mukaan kutsuvieraita.

Kulttuuri ja vapaa-aika muuttuvat väistämättä ajan mukana ja samalla ihanteet siitä, mihin vapaa-ajan eurot pitäisi onnistuneesti kuluttaa. Terveys, liikunta ja urheilu ovat nostaneet statustaan samalla kun korkeakulttuurin ja lukemisen painoarvo on laskenut. Teknologian myötä viihteen ja viihteellisyyden rooli on korostunut.

Kesäisten kulttuuritapahtumien toivoisi silti pysyvän hengissä. Ne ovat tehneet monen pienen ja syrjäisen paikkakunnan tunnetuksi ja pitävät niitä elinvoimaisina. Ainakin kesäisin.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .