Kuka luottaa nuorisoon?

Suomalaisen koululaitoksen tärkein sana ei ole suorittaminen eikä edes oppiminen. Tärkein sana yllättää. Se selittää paljon hyvistä tuloksista ja Pisa-menestyksistäkin.

Koulun tärkein sana on luottamus.

Suomen koululaitokseen tutustuvat ulkomaiset kasvatusammattilaiset ihmettelevät toistuvasti sitä, kuinka Suomen koululaitos voi toimia, vaikka opettajien työtä ei valvota ja kontrolloida. Monissa maissa opettajat joutuvat toimittamaan koulutyötä valvoville viranomaisille tunneistaan jopa minuuttikohtaiset tuntisuunnitelmat. Suomessa opettajien luotetaan hoitavan hommansa. Ja he hoitavat.

Opetussuunnitelma määrää maalin, mutta tapa tavoitteen saavuttamiseksi on opettajien valittavissa. Se on yksi suomalaisen koulujärjestelmän vahvuuksista. Opettaja tekee töitä koulutuksen ja kokemuksen myötä saamallaan ammattitaidolla, ei valtakunnallisen kaavion mukaisesti.

Tulokset ja kokemukset osoittavat, että järjestelmä toimii.

Sen soisi toimivan myös tulevaisuudessa. Oppitunnin minuuttiaikataulujen valvomisessa ei ole järkeä. Ne kangistavat opetusta eivätkä silti takaa tuntien sisällöistä tai itse oppimisesta mitään. Luottamus mahdollistaa järjen käytön ja arkisen luovuuden.

Lisäksi luottamus luo luottamusta. Myös opettajat luottavat oppilaisiinsa.

Nuorisosta puhutaan paljon. Nuoret juovat, polttavat ja häiriköivät. Äänekkäimpiä puhujia ovat he, joilla ei ole nuoriin juuri minkäänlaista kosketuspintaa.

Ketkä kerta toisensa jälkeen nousevat puolustamaan nuoria? Opettajat, he, jotka kuulevat myös haistattelut ja näkevät oppitunneillaan käytännön esimerkkejä nuoruuden tuskasta.

Opettajat näkevät myös oppilaiden toisen puolen, hienon joukon kasvavia suomalaisia.

Niin kauan kuin yhteiskunta luottaa opettajiin ja opettajat luottavat oppilaisiin, järjestelmä luo paljon hyvää.

Myös vanhemmat luottavat opettajiin. Opettajat ovat toistuvasti ammattien arvostusta mittaavien tutkimusten kärkijoukossa.

Arvostus kertoo paljon, mutta luottamusta se ei takaa. Yhtä opettajaan liittyvää tapausta puitiin vastikään lakituvassa. Opettajaa syytettiin liikuntatunnilla sattuneesta pulkkailuonnettomuudesta.

Samalla viestit käytännön koulumaailmasta kertovat, että osa vanhemmista ei enää luota opettajiin entiseen malliin. Opettajien työtä kyseenalaistetaan eikä tueta. Yksittäistapaukset leimaavat koko joukkoa.

Toki opettajat voisivat toimia nykyistäkin paremmin. Sitä varten tarvitaan kuitenkin lisäkoulutusta, ei lisää valvontaa.

Vanhempien ja opettajan myönteinen yhteistyö tukee lasten oppimista. Luottamusta on suojeltava ja sitä on rakennettava. Opettajat ovat kasvatuksen ammattilaisia, mutta vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten. Parhaisiin tuloksiin päästään avoimella keskustelulla. Kummallakaan osapuolella ei pitäisi olla varaa ylenkatsoa toista.

Yhteiskunnan on varmistettava, että koulutuksen hyvä perusjalka säilyy. Opettajien on säilytettävä vapautensa tehdä työtään parhaalla mahdollisella tavalla. Ilman luottamusta Suomen nuoriso voisi nykyistä huonommin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.