Kuka pelkää Trumpusconia?

Donald Trump on Yhdysvalloissa kovaa vauhtia matkalla republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi. Mutta miltä presidentti Trumpin valtakausi voisi näyttää? Esimerkkiä voi etsiä Italiasta.

Lukuisat tiedotusvälineet sekä Yhdysvalloissa että Italiassa ovat ottaneet esille sen, miten hämmentävän paljon Trump muistuttaa Italian kolminkertaista pääministeriä Silvio Berlusconia. Jopa niin paljon, että sosiaalisessa mediassa kiertäneessä kuvassa Berlusconille on kuvankäsittelyn avulla annettu Trumpin hiukset.

Molemmat ovat esimerkiksi satumaisen rikkaita ja turhamaisia naistenmiehiä, jotka ovat tarjonneet kansalle ja medialle loputonta viihdykettä. Molemmat ovat olleet useampaan kertaan naimisissa. Trumpilla kerrotaan olevan kompleksi sormiensa pituudesta, Berlusconilla pituudestaan.

Sekä Trumpilla että Berlusconilla on iso ego ja taipumus päästellä seksistisiä ja rasistisia lausuntoja. Berlusconi on vitsaillut Barack Obaman olevan ruskettunut. Trump taas on kutsunut meksikolaissiirtolaisia rikollisiksi ja raiskaajiksi ja uhannut kieltää muslimien saapumisen Yhdysvaltoihin.

Trump ja Berlusconi ovat molemmat myös menestyneitä liikemiehiä, jotka ovat vedonneet äänestäjiin lupaamalla tehdä maalleen saman kuin yrityksilleen. Tuo lupaus vetosi voimakkaasti ainakin italialaisiin.

Kun Berlusconi astui politiikkaan, Italia oli myllerryksessä. Tangentopoli-korruptioskandaali lakaisi vanhat puolueet syrjään, ja italialaiset olivat syvästi pettyneitä poliitikkoihinsa.

Berlusconi tuli tuossa tilanteessa poliittisen järjestelmän ulkopuolelta, yritysmaailmasta. Myös monet amerikkalaiset ovat tällä hetkellä pettyneitä maansa tilaan, joten politiikan ulkopuolelta tulevalle pelastajalle on tilausta.

Italialaiskommentaattorit varoittavat kuitenkin uskomasta Trumpin lupaukseen palauttaa Yhdysvallat entiseen loistoonsa. Sen sijaan että Berlusconi olisi tuonut Italialle menestystä, hän käytti politiikkaa häikäilemättä henkilökohtaisten tavoitteidensa edistämiseen. Samalla hän romutti maansa talouden ja kansainvälisen uskottavuuden.

Berlusconi ehti 20 vuodessa kylvää epäluuloa niin oikeusjärjestelmää, mediaa kuin presidenttiäkin kohtaan. Lukemattomista skandaaleista ja rikossyytteistä huolimatta hänet valittiin maansa johtoon uudestaan ja uudestaan. Kun Berlusconi lopulta pakotettiin luopumaan pääministeriydestä, Roomassa laulettiin kokonaisen kuoron voimin hallelujaa.

Hänen valtakaudestaan ei olla kuitenkaan vielä toivuttu, ei henkisesti eikä taloudellisesti. Mies itse tuomittiin veronkierrosta, mutta vankilan sijaan hän suoritti rangaistuksensa toimimalla avustajana milanolaisessa vanhainkodissa.

Trumpilla ja Berlusconilla on tietenkin myös eroja. Trump on vielä Berlusconiakin rikkaampi, ja reilun 60 miljoonan asukkaan Italian sijaan hän hallitsisi yli 300 miljoonan asukkaan Yhdysvaltoja puhumattakaan Yhdysvaltojen vaikutusvallasta koko maailmassa.

Ja toisin kuin Berlusconilla, Trumpilla olisi käytössään ydinpommi. Kaikista suurin virhe olisi siis aliarvioida hänet.

Kirjoittaja on Roomassa asuva vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.