Kuka pelkää jäätelökonetta?

Sain veljeltä ja tulevalta kälyltä joululahjaksi jäätelöntekokoneen. Hauskaksi vitsiksi tarkoitettu vempain on odotellut neitsytmatkaansa kaapin uumenissa jo puolisen vuotta, mutta nyt sen tilaisuus on koittanut. On aika suorittaa testiajo.

Kaivan masiinan kaapin perukoilta ja alan tutkailla sen osia. Jos olisin mies, en koskisi käyttöoppaaseen pitkällä tikullakaan, mutta nyt luon katseeni hyvin nopeasti manuaaliin.

Jaahas, kojeen mukana tullut nesteellä ympäröity kuppi täytyy laittaa pakastimeen kahdeksaksi tunniksi ennen jäätelön valmistusta. Kahdeksan tuntia. Tällä vehkeellä ei ainakaan äkillistä jäätelönhimoa sammuteta.

Kulho unohtuu pakastimeen useammaksi päiväksi, kunnes muistan sen olemassaolon. Onpahan ainakin jäätynyt kunnolla ja valmis tositoimiin.

Seuraavaksi on aika valmistaa jäätelöseos. Huvittavinta koko touhussa on, että kapistus on tarkoitettu yhden hengen talouksille, joten koje valmistaa jäätelöä kerrallaan korkeintaan 2,5 desilitraa. Kaikki tämä vaiva vain muutaman desin tähden.

Onneksi käyttöohjeiden mukana tullut resepti näyttää helpolta: maitoa, munankeltuaista ja sokeria. Tunnelma latistuu, kun ohje kehottaa jäähdyttämään seosta jääkaapissa kaksi tuntia ennen koneeseen laittamista. Kyllä tähän touhuun ainakin aikaa saa tuhraantumaan.

Odotellessa tutustun tuleviin työvaiheisiin.

Niskakarvani nousevat pystyyn kun tavaan ohjeesta varoituksen: ”Konetta EI SAA pysäyttää kesken valmistuksen, sillä seos saattaa jäätyä kiinteäksi, jolloin sekoitinlavat eivät pääse enää pyörimään.” Pirustako minä tiedän, milloin mössö on valmista, jos kojetta ei saa pysäyttää eikä ohjeessakaan sanota, kauanko vimpaimen täytyy antaa hurista.

Rakennan jo mielessäni katastrofia, jossa jäätelö­köntti jäätyy kuppiin ja oikosulkuun mennyt vempain räjähtää polttaen koko talon. Ihan kuin lelua muistuttava vaaleanpunainen härveli siihen muka pystyisi.

Rohkaisen mieleni ja rakennan masiinan valmiiksi.

Kulho, moottoriosa, sekoituslapa ja kansi kiinnitetään toisiinsa ja virta kytketään päälle. Sitten tähdätään seos sisään pienestä täyttöaukosta, joka on suunniteltu mahdollisimman epäkäytännölliseksi. Ruhtinaalliset 2,5 desilitraa mahtuu juuri ja juuri kuppiin ja nyt annetaan pyörivän lavan tehdä tehtävänsä.

Viidentoista minuutin pörinän jälkeen jäätelö näyttää saavuttaneen lopullisen kiinteytensä. Ohje käskee laittaa lopputuotoksen pakastimeen, jos aineen kiinteys ei miellytä. Minä en jaksa odotella enää hetkeäkään, alkuvalmistelut veivät jo kymmenen tuntia elämästäni.

Sitten maistetaan. Onpa erikoista, että sulanutta jäätelöä muistuttava mönjä maistuu hyvin teolliselta, vaikka se on rakkaudella ja syvällä pieteetillä omin kätösin tehty. Maku muistuttaa jostain syystä Weetos-suklaamuroa. Kyllä minä tätä ennemmin syön kuin otan veljeltä selkääni, mutta ei tästä mitään kesäiltojen kestosuosikkia taida tulla.

Annan kaikille jäätelön­teosta kiinnostuneille ilmaisen vinkin. Tätä projektia helpompi vaihtoehto on vatkata kermavaahtoa ja kaataa kondensoitua maitoa sekaan. Jos huvittaa, voi mukaan heittää vaikka mansikoita ja änkeä koko helahoidon vuoassa yöksi pakastimeen. Ei tarvita mokomia hilavitkuttimia ja tuskanhikeä.

Kolmas – ja minulle mieluisin – vaihtoehto on marssia kauppaan, poimia pakastealtaasta joku kiva jäätelömaku ja tilittää siitä kassalla pyydetty summa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kadonnutta ammattikuntaa ”kaivaten”

Raakel, myönnä että rakastat

Mitä tapahtuu,kun jättiläisetovat kuolleet?

Autoileva lähimmäinen, aikamme mysteeri

Johtajakisa katkesi kesken Jämsässä

Kolumni: Kirittärien voiton salaisuudet, niitä on neljä

Kolumni: Pidä vain vielä se vatupassi, ystäväni

Kansainvälisen koulutuksen ihannointi tekee puolikieliseksi

Kolumni: Aitaviesti on saatava olympialajiksi

Kolumni: Kumma asuu pikkukaupungissa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.