Kuka tienaa eniten?

Seitsemän vuoden työstä 47 miljoonaa dollaria ja päälle allekirjoituspalkkio sekä mahdollisuus lisäbonuksiin. Kuka on tämä onnenpekka? Kyseessä ei ole suomalaisen pörssiyhtiön ikääntyvä toimitusjohtaja, vaan työuransa alussa oleva nuori mies, Mikko Koivu.

Jääkiekkoilija Koivu, 29, on palkkansa ansainnut. Ainakin hänen työnantajansa Minnesota Wild on tyytyväinen pelaajansa työpanokseen. Eikä suurempia rutinoita ole kuulunut lehtien yleisönosastoiltakaan. Päinvastoin, Koivun menestyksestä NHL:ssä on iloittu joukolla. Onhan hän nyt kymmenen parhaiten palkatun eurooppalaisen NHL-jääkiekkoilijan joukossa.

 

Myös toisenlainen julkisuus olisi ollut mahdollista, sillä isoja palkkoja on arvosteltu mediassa kilvan viime vuosina. Yrittämisellä tai palkkatyöllä kerätyt miljoonat on lähes poikkeuksetta tuomittu väärin perustein ansaituiksi. Joku on todennutkin, että Suomessa saa rikastua vain lottoamalla tai urheilemalla, ei työnteolla tai yrittämisellä.

Tällainen ajattelu on valitettavaa, sillä miljooniin yltää omasta ikäluokastaan yleensä vain muutama onnekas puurtaja. Pesti menestyvän yrityksen johtoon tai tulosta tekevän kasvuyrityksen omistajaksi on yhtä harvinaista kuin rahakas NHL-sopimus. Molempia pitäisi olla enemmän.

Oman toimialansa maailmanliigassa kisailevalla metsäjätti UPM-Kymmenen toimitusjohtajalla Jussi Pesosella on parin miljoonan euron vuosiansiot. Siten hän tienaa bruttona noin 40-kertaa enemmän kuin Jämsäkosken tehtaiden paperimiehet. Myös käteen jäävä ansioero on muhkea, noin 20-kertainen.

Tällaiset palkkaerot ovat suuria, mutta ne ovat ammattien välisiä ja selvästi pienempiä kuin taalaliigoissa. Kapteeni Koivun työkorvaus on yli sata kertaa suurempi kuin samaa ammattia harjoittavan Mestiksen ykköskentän sentterin tai SM-liigan tulokkaan palkka. Erot pelitaidoissa lienevät palkkaeroja pienempiä.

Korkeat pelaajapalkkiot näkyvät myös valmentajien ja managerien ansioissa. Joku voisikin nähdä tässä liikemaailman yhdistetyn hyvä veli -ilmiön, sillä urheilupäättäjät ovat lähes poikkeuksetta entisiä pelaajia. Tosin analyysiä tästä ei ole tehty.

 

Myös työn vaativuus yhdistää johtajia ja huippupelaajia. Viisikymppisellä toimitusjohtajalla on yleensä takanaan miljoonia ajokilometrejä ja lentomaileja, aivan kuten NHL-pelureilla. Myös paineet ovat yhtäläisiä: voittomaalin sijasta johtajan tehtävänä on yrityksen omistaja-arvon kasvattaminen.

Kansainvälistymisen tuomat ansaintamahdollisuudet pitävät yllä palkkaeroja niin huippu-urheilussa kuin liike-elämässä. Virhearviointeja sattuu ja palkitsemistavoissa on varmasti rutkasti parannettavaa. Läpinäkymättömät ja kyseenalaiset korvaukset kuuluvat yritysjohdon palkitsemiseen yhtä vähän kuin sopupelit urheilumaailmaan.

 

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston vararehtori ja kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professori.

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.