Kukaan ei kuullut hätää

Näinä päivinä 75 vuotta sitten alkoi tapahtumaketju, jota on syytetty paljosta.

Ranskaan paennut saksalainen 17-vuotias Herschel Grynszpan ampui Pariisissa Saksan suurlähetystössä lähetystöneuvos Ernst von Rathia 7.11.1938. Grynszpan oli juutalainen, von Rath natsi-Saksan virkamies.

Grynszpanin perhettä oltiin siirtämässä 12 000 muun juutalaisen lailla Saksasta kohti Puolaa. He elivät nälässä. Suivaantunut Grynszpan päätti ryhtyä vastarintaan.

Yhden miehen teko kostettiin Kristalliyönä 9.–10.11. Lähes sata juutalaista surmattiin, yli 30 000 pidätettiin ja vietiin keskitysleireihin.

Grynszpanista tuli tekosyy täysimittaisen terrorin aloittamiseen. Kosto näytti Saksan kansan välittömältä reaktiolta, mutta se oli natsien johtama ja suunniteltu tapahtuma.

Saksan lehdistö syytti 8.11.1938 murhasta koko ”juutalaista kansaa” ja kertoi sen suunnittelevan uusia iskuja natseja vastaan. Seuraavana päivänä von Rath kuoli vammoihinsa.

Adolf Hitler sai tiedon kuolemasta oluttupavallankaappauksen vuosijuhlaan. Kaappauksen 15-vuotisjuhlista kylvettiin väkivallan siemeniä eri puolille Saksaa. Siemenet putosivat otolliseen maaperään. Arjalaiset saksalaiset hyökkäsivät juutalaisia maanmiehiään, jopa ystäviään ja naapureitaan, vastaan.

Tapahtumista kirjoittaneen Mitchell G. Bardin mukaan kukaan saksalainen ei voinut olla Kristalliyön jälkeen tietämätön juutalaisvainoista.

Juutalaisille yö oli siihenastisista painajaisista pahin. Moni ei ennen tuota voinut uskoa, että ensimmäisessä maailmansodassa muiden saksalaisten kanssa taistelleet ja palkitut miehet saattaisivat olla nyt toisen luokan kansalaisia.

Juutalaisten maailma pirstoutui: poliisit pidättivät rauhallisia kansalaisia, eivät rikkovia ja riehuvia hyökkääjiä. Synagogien liepeille saapuneet palokunnat eivät sammuttaneet liekehtiviä rakennuksia vaan estivät palojen leviämisen.

Marion A. Kaplan kirjoitti: ”Lasinsirpaleet yleisilllä paikoilla ja leijailevat höyhenet yksityiskodeissa edustivat Saksan juutalaisille turvallisuudentunteen päättymistä.”

Saksalaisia tuomittiin vain juutalaisnaisten raiskauksista; teot rikkoivat eri väestöryhmien seksuaalisuhteet kieltävää ”rotulakia”. Juutalaisia sakotettiin tuhoista, joiden korjaukset he maksoivat itse.

Grynszpania ei tuotu oikeuden eteen. Murhan oikeuskäsittely olisi kiusallisten yksityiskohtien lisäksi voinut paljastaa sen, ettei kyseessä ollut juutalaisten salaliitto vaan yhden nuoren miehen tuohtumus.

Saksalaiset teloittivat Grynszpanin vuonna 1944 tai 1945. Hänen vanhempansa ja sisaruksensa selvisivät keskitysleirivuosista hengissä.

Kristalliyö sai nimensä kaduilla lainehtivien lasinsirpaleiden mukaan. Saksalaisten keksimää nimeä on pidetty kaunisteluna. Saksalaisille vain kristallia, juutalaisille elämä pirstaleina.

Juuri ennen Kristalliyötä Itävallasta paenneen Ari Rathin mukaan yö oli hätämerkki, mutta vapaa maailma ei avannut oviaan:

”Onnetonta, ettei kristitty vapaa maailma älynnyt tuota hätämerkkiä, vaan auttoi avaamaan tietä kaasukammioille ja polttouhreille” (Helsingin Sanomat 9.11.1988).

Kristalliyön kauhut olivat vielä suuremman painajaisen alku.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.