Kukkis oli suuri ja pelottava

Kukonhiekka oli 40 vuotta sitten valtava tanssipaikka, joka kokosi väkeä ympäri maakuntaa. Siihen aikaan nuoria riitti, sillä suuret ikäluokat tanssasivat sydämensä kyllyydestä. Auton omistajien reviiri oli tosi laaja.

Itse en ihan kuulu suuriin ikäluokkiin, olin 1973 vapun aikaan 17-vuotias. Lavatansseissa olin silti kulkenut jo tovin, sillä kolmen isosiskon kanssa sain huvitella Karstulan Rantakalliolla, Suojassa ja Kyyjärven lavalla.

Mutta Kukonhiekkaan ei kuka tahansa teini päässyt. Saarijärvi oli kaukana Karstulan Kimingiltä eikä autottomalla ollut juuri mahdollisuuksia kovin pitkälle.

Kukkis oli meidän kylän tyttöjen mielestä suuri ja vähän pelottava. Houkutus oli kuitenkin suuri, sillä Kukonhiekassa oli mahdollisuus tavata peräti jyväskyläläisiä ja äänekoskelaisia.

Korviimme kiiri huhu, että Jyväskylän Kauppakadun baarissa Kirkkopuiston laidalla myytiin huumeita. Ja sekös meitä hirvitti. Ja ihan aiheesta, sillä todennäköisesti huumeiden käyttäjiä, hämyjä, vaelteli pitkissä maxitakeissaan ja pyöreissä silmälaseissaan myös Kukonhiekassa.

Kukonhiekassa pidettiin valtavia viihdetapahtumia jo 70-luvulla. Kaikki Suomen huiput esiintyivät Kukkiksen estradilla.

Kirka Babitsin ja Hetki lyö olivat meille tuttuja, mutta isoveli Sammya emme tunteneet. Luultavasti se oli yksi syy, miksi minäkin olin Kukkiksessa vapun aikaan 40 vuotta sitten.

Luultavasti liftasimme paikalle siskoni kanssa. Ainakin hän muistaa, mikä suuri suru Sammyn kuolema oli.

Tuohon aikaan juhlapyhinä ja kesän heinäriehoissa soitti yleensä useampi kuin yksi orkesteri. Musiikki soi, mutta me odotimme Sammya.

Muistan väen jo hieman ärsyyntyneen, kun illan pääesiintyjää ei kuulunut. Tanssi-ilta kun oli alkanut kotona jo iltapäivällä ja Kukkiksessa seisoskelimme heti iltakahdeksalta. Siihen aikaan huviluvat olivat tiukassa eikä neljään asti saanut rymistellä.

Ilta oli jo pitkällä, kun juhlaväelle ilmoitettiin Sammyn auto-onnettomuudesta. Se oli järkyttävää, mutta en muista, keskeytettiinkö tanssit siihen paikkaan. Sen muistan, ettei juhlahumu noussut sinä vappuna kummoiseksi.

Sammyn jälkeen olen surrut Kirkan, Kari Tapion ja viimeksi Topi Sorsakosken poismenoa. Kaikki kolme ehtivät antaa huikeita elämyksiä uransa aikana meille 70-luvun nuorille.

Topin kuolinpäivän iltana Kukonhiekassa esiintyi Agents. Suru oli suuri, aikamiehetkin itkivät avoimesti. Meitä kaikkia yhdistivät Kukonhiekka ja sen hienot esiintyjät.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.