Kukoistava kuusikymppinen

60 vuotta on festivaalille pitkä ikä. Tuossa ajassa tapahtuma vanhenee, muuttaa muotoaan ja sisältöään kuin ihminen konsanaan. Nuorten yliopisto-opiskelijoiden saunan lauteilla perustama Jyväskylän Kesä on kestänyt hyvin aikaa. Vuonna 1956 pystyyn polkaistu Kesä on vanhin pohjoismainen yhtäjaksoisesti järjestetty festivaali.

Kesä aloitettiin konserttien, musiikkikurssien ja näyttelyiden voimalla. Puheohjelmat, tiedostava henki, happeningit ja performanssit loivat festivaalille liikehdintää ja mainetta 1960-luvulla.

Kuohuntavaiheen jälkeen festivaalin ohjelma vakiintui musiikkiin ja puheeseen. Festivaalin kriisi koettiin 90-luvun lamassa, kun rahan väheneminen ja ydinhenkilöiden väistyminen kuihduttivat tapahtuman konkurssikuntoon.

Toiminnanjohtaja Tanja Rasi tuli Jyväskylän Kesään kirjaimellisesti tyhjään huoneeseen 1996. Rasi nosti sinnikkyydellään nääntyneen festivaalin jaloilleen.

Silloinen maaherra Kalevi Kivistö, kaupunginjohtaja Pekka Kettunen ja Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen (1946–2013) mahdollistivat vahvoina taustavaikuttajina Kesän uuden tulemisen.

Rasi näki heti sanattoman teatterin (kehon kielellä ilmaiseva teatteri) mahdollisuudet. Hän lähti henkilökohtaisesti hakemaan maailmalta esiintyjiä Jyväskylään. Tieto lisääntyi ja verkostot kasvoivat festivaalivierailujen myötä. Rasi toi ja tuo yhä Jyväskylään arvostettuja tekijöitä, joita muutoin ei kaupungissa tai koko Suomessa voisi nähdä.

Festivaalin painopisteiksi tulivat sanaton teatteri ja musiikki. Monipäiväinen puheohjelma, jolla oli ollut vankka sija ohjelmistossa, päättyi vuoteen 2007. Useat kävijät kaipaavat juuri puhetta takaisin. Itselleni ovat jääneet mieleen viimeisten vuosien puheohjelmat. Teemat (muisti, kutistunut maailma, teknologian ja ihmisen suhde) olivat kiinnostavia ja vetivät paljon väkeä. Puheenjohtaja Christian Forsberg loi tilaisuuksiin innostavan hengen, jota huumori ja väittelyt höystivät. Yleisö eli mukana ja käytti tilaisuutta kysyä maailmalta tulleilta alan huippunimiltä näkemyksiä päivänpolttavista aiheista.

Puheohjelman laadusta ei tingitty. Kun alojen kärkinimiin alustajina ja panelisteina ei ole enää varaa eikä ole ketään asialle omistautunutta tuottajaa, jäänteistä on turha pitää kiinni.

Sanattoman teatterin, musiikin ja muun monipuolisen tarjonnan myötä festivaali on muuttunut kevyemmäksi lähestyä. Teatteriesitykset avautuvat katsojalle ilman etukäteen perehtymistä. Aiheet ovat yleispäteviä, kaikkia koskettavia, usein huumorilla käsiteltyjä. Festivaalilla voi nähdä sanattoman teatterin kirjoa naamioteatterista klovneriaan ja mimiikasta komiikkaan.

Musiikkiohjelma on yhtä lailla laaja klassisesta souliin, tangoon ja maailmanmusiikkiin.

Mikä on pitänyt Kesän pystyssä vuosikymmenet? Luonnollisesti yleisö, sillä ilman yleisöä ei olisi koko festivaalia. Parjatusta ”Suomen Ateenasta” sukeutuu heinäkuun toisella viikolla kulttuurikaupunki, joka on valmis ottamaan vastaan monenlaisia elämyksiä, katsomaan esityksiä ja kokemaan asioita.

Mitä Kesälle tapahtuu, kun Rasi, 60, vetäytyy? Kaupunki voi nopeasti menettää merkittävän festivaalin ja kesäkaupungin tarjonnan piristäjän. Kesän kolmas tuleminen vaatii jo uudet tekijät.