Kultakauden ale-myynti paljastaa taideväärennöksen

Menneenä kesänä Serlachius-museo Göstassa Mäntässä esiteltiin taidekokoelman harvinaisuuksia. Mukana oli myös sellaisia harvinaisuuksia, joista moni museo vaikenisi. Varaston varjoisimmalta puolelta esiin nostetuilla taideväärennöksillä haluttiin ilmaista, että virheitä tapahtuu asiantuntijoillekin.

Väärennettyjen maalausten joukossa oli myös aitoja teoksia. Strategia toimi tehokkaasti, sillä siten osa vastuusta siirrettiin näyttelyvieraille. Tihrustelin maalauksia ryhmän kanssa, johon kuului myös eri alojen taiteilijoita. Kun minä ehdotin aitoja väärennöksiksi ja päinvastoin, tanssitaiteen grand old lady ryhmässämme osui kaiken aikaa oikeaan.

Vaikka siis tuntisi tuhansien taiteilijoiden tuotantoa, ei välttämättä pysty erottamaan väärennöstä aidosta. Göstan näyttely toimi kuin testi, joka osoitti, että näköisyyden tunnistuksen lisäksi tarvitaan kykyä tunnistaa taiteilijan sisäinen herkkyys. Sellaista nimittäin ei taitavinkaan väärentäjä pysty toistamaan.

Käytännössä ei asiantuntemus eikä sisäinen tietokaan riitä aitouden varmistamiseen silloin, kun kyseessä on loistelias kopio tai väärennös. Sellainen vaatii tarkkaa aikakausivirheiden etsimistä ja laboratoriotutkimusta, jossa teosta analysoidaan nykyteknologiaa hyödyntämällä.

Taiteilijan tuotannon tunteminen tai mikroskooppi paljastaa myös signeerauksen vaihtamisen, joka on suosituin taideväärennöksen muoto. Sen avulla kun on mahdollista moninkertaistaa tekeleen myyntihinta. Heikkotasoisilla väärennöksillä huijataan ennen kaikkea taiteesta tietämättömiä kansalaisia, joille raha ei ole este.

Taide on oivallinen ratkaisu, jos haluaa asettaa oman varallisuutensa näytille. Juuri muista erottautumisen haluun väärennöskauppias iskee. Hän on psykologisesti vähintäänkin yhtä taitava kuin se entinen pölyimurikauppias, joka myi hooverin juuri hankitun kaveriksi. Taideteoksen osto ei tässä tapauksessa merkitsekään erityistä kiinnostusta taiteeseen, vaan on lähinnä kultakehyksillä varustettu statussymboli olohuoneen seinällä.

Kun kesäkurssilla maalattu maisema muuttuu väärentäjän signeerauksella Pekka Haloseksi ja siirtyy sitten väärennetyllä aitoustodistuksella varmistettuna arvostetuksi huoneentauluksi, on tragikomedian käsikirjoitus valmis.

Taideväärennösten suosituin kohde on Suomen taiteen kultakausi. Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Helen Schjerfbeck ja Pekka Halonen ovat taiteilijoita, joiden teokset ovat kestävä sijoituskohde. Niissä kun raha säilyy ja kasvaa osakkeitakin varmemmin. Taiteen huutokauppoja seurannut kuitenkin tietää, että kultakauden arvotauluja on myynnissä yksi silloin toinen tällöin.

Jos siis myyjällä on tarjolla iso ryhmä kultakauden mestareita reiluun ale-hintaan ja vielä kova kiire myydä, väärennös suorastaan varoittaa itsestään.

Taideväärennös on hyvä bisnes ja siksi ammattirikolliset ovat lisääntyvästi kiinnostuneita alasta. Oikeastaan onkin vain yksi neuvo väärennösmarkkinoiden välttämiseksi. Kannattaa hankkia juuri sellaista taidetta, josta todella pitää. Aitous on taattu, kun ostaa suoraan ateljeesta, näyttelystä tai vähittäismaksulla taidelainaamosta.

On syytä kuitenkin tietää, että nykytaiteessa käytetään taidehistoriallisia lainauksia ja tehdään pastisseja. Jos siis näkee taistelevat metsot keskellä nykymaalausta, kyseessä tuskin on väärennös.