Kulttuurin tehtailusta Jyväskylässä

Monia uskomuksia ja uskotteluja on sanottu oopiumiksi kansalle. Jyväskylän kaupunkistrategian vuosikymmenien uskottelu - konserttitalon toteuttaminen - taisi saada jatkajan. Luovan talouden ja hyvinvoinnin keskukseen "Kulttuuritehtaaseen" sisältyy mielestäni oopiumiväittämän yksi keskeinen piirre ja epäilys.

Suunnitelma etenee hallitsevissa pöydissä. Niinhän yhteiskuntaelämä menee, mutta tulee kysyä, ovatko ylätason raportit ja päättäjien ylivalta jälleen yksipuolisesti määrittelemässä sitä, mikä kansalle on parasta.

Konserttisali näyttää uusimman kangastuksen mukaan soivan esikoissoittonsa juhlassa, joka juhlii kaupunkia vuonna 2017.

Mutta ennen kuin massiivisuunnitelma hienoine toimintoineen ja kaupallisine vetonauloineen, elokuvineen, myymälöineen ja ravintoloineen sen jälkeen on lopullisesti valmis ja ennen kuin tavallisen kaupunkilaisen veromarkkoja on kerätty tarpeeksi, lienee ehditty tehdä ainakin seuraavaa:

Lakkauttaa viimeiset sivukirjastot. Kutistaa kaupunginteatterin taiteellinen henkilökunta puoleen. Litistää salia tarvitsevat orkesterit lähivuosiksi yhä ahtaammin muiden kulttuuritilojen kalentereihin.

Kaupungin taholta Kulttuuritehdasta kehutaan työpaikkojen ja viihtyvyyden turvaajana. Kuka vastustaisi periaatetta. Silti on oleellista huomioida, mitä suunnitelmien ja uusien suunnitelmien sijasta voidaan tehdä käytännössä - juuri nyt.

Hämmästyttävää, että kaupunki, joka purkaa peruspalveluista tärkeimpiä eli kirjastoja ja lykkää konserttitaloasiaa vuosi vuodelta, äkkiä hallitsisikin valtavan kulttuuritalouskeitaan vaatimia investointeja.

Kaavailujen ensi askeleen olisi sitä paitsi lähdettävä kirjastoja käyttävältä ja musiikkia harrastavalta juuritasolta. On kartoitettava asukkaiden mielipide ja varsinainen tarve.

Olen varma, että kansan vastauksissa korostuvat mm. yksittäisten harraste- ja taidetilojen lisäksi varsinkin kirjasto ja kulttuurielämän nopeiden ratkaisujen ensisijaisuus.

Ajaako kaupunki mammuttihanketta kuin kaupunginteatterin johtajakysymystä, jossa henkilöstön mielipide kuitataan apulaiskaupunginjohtajan ilmaisuin "punakaartin" toimintana ( Kouvolan Sanomat, Keskisuomalainen). Pidetäänkö kansaa yleensäkin "punakaartina", jonka näkemys on ison veljen viisasteluissa kuitattava heti sivuutetuksi.

Takavuosina kamppailimme Keski-Suomen Kirjailijatalon puolesta. Kaupunki halusi luopua kulttuurihistoriallisesti ja toiminnoiltaan merkittävästä paikasta.

Kustannussuhde sen ja Kulttuuritehtaan kesken on kiven suhde vuoreen. Jälkimmäistä sanotaan toteutuessaan toiseksi Suomen kahdesta vastaavasta. Mutta Kirjailijatalojakaan ei ole kuin kaksi, ja Jyväskylässä sellainen toimii kaupungin toimista huolimatta.

On surullista, jos "kärkihanke" ja "innovaatiokeskittymä" sivuuttaa sekä konserttitalon nopean ja välttämättömän tarpeen konserttitalona että traditioihin ja pienempiin ryhmiin liittyvän aktiivisen viihtyvyyden esilläolon.

Kansa, kansanläheiset kulttuuripersoonat, taiteen vastaanottajat ja itse taiteilijat ovat tärkeitä pohdittaessa, onko oikein tyhjentää kirjastot ja kerätä niiden tarvitsijoilta rahaa kulttuurilaguuneihin. Visio voi olla välivaihe konserttisalin vuoteen 3000 jatkuvassa suunnitteluhupailussa.

Kirjoittaja on kirjailija ja vapaa toimittaja. Hän työskenteli Keskisuomalaisen kulttuuriosastolla vuosina 1983-2006.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.