Kulttuuriperintö kuuluu kaikille

Onko kulttuuriperintö tärkeää, onko sillä väliä?

Monen mielestä on ja siksi Suomi valmistautuu ratifioimaan Euroopan neuvoston Kulttuuriperinnön yhteiskunnallista merkitystä koskevan puiteyleissopimuksen. Se hyväksyttiin Portugalin Farossa 2005 – sieltä sopimuksen lyhyempi nimi Faron sopimus.

Sopimus astui voimaan vuonna 2011. Opetus- ja kulttuuriministeriömme antoi sopimuksen ratifioinnin valmistelun Museoviraston ja Suomen Kotiseutuliiton tehtäväksi.

Kansalaisten toivotaan osallistuvan valmisteluun ja muun muassa siksi Jyväskylän Seminaarinmäen Seminarium-rakennuksen vanhassa juhlasalissa järjestetään torstaina klo 12-16 ”Kulttuuriperintö yksilöiden ja yhteisöjen arjessa” -työpaja, joka on kaikille kiinnostuneille avoin tilaisuus.

Euroopan neuvosto on laaja, vuonna 1949 perustettu 47 jäsenvaltion yhteistyöjärjestö. Se täysin erillinen vuonna 1991 perustetusta, 28 jäsenmaan Euroopan unionista.

Neuvosto on laatinut joukon Suomenkin hyväksymiä kulttuurimaisemaan ja -perintöön liittyviä sopimuksia. On Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskeva yleissopimus (Granada 1985), jonka Suomi ratifioi vuonna 1992. Eurooppalainen yleissopimus arkeologisen perinnön suojelu (Malta 1992) ratifioitiin vuonna 1995. Eurooppalainen maisemayleissopimus (Firenze 2000) ratifioitiin puolestaan vuonna 2005.

Opetusministeriö ja Museovirasto nimesivät vuonna 2003 edustajansa asiantuntijaryhmään, joka laati Euroopan neuvostolle esityksen puiteyleissopimukseksi kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Kokoustyöt saatiin Strasbourgissa valmiiksi vuonna 2004. Sitten sopimustekstiä ”jalostettiin” neuvoston virkamiestyönä, minkä jälkeen sopimus oli valmis poliittiseen päätösprosessiin.

Jo Firenzen sopimus osallistutti kansalaisjärjestöt aktiivisiksi kulttuurimaiseman suhteen. Nyt sama aktiivisuus laajentuu kulttuuriperintöön.

Faron sopimus on siksi linjassa perustuslakimme pykälän 20 kanssa: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”

Kulttuuriperintö on jo muotisana, mutta mitä sillä tarkoitetaan?

Faron sopimus määrittelee, että ”Kulttuuriperintö on joukko menneisyydestä periytyneitä resursseja, jotka ihmiset tunnistavat jatkuvasti kehittyvien arvojensa, uskomustensa, tietonsa ja perinteidensä heijastumaksi ja ilmaisuksi niiden omistuksesta riippumatta. Siihen kuuluu kaikki ne ympäristön ominaisuudet, jotka johtuvat ihmisten ja paikkojen historiallisesta vuorovaikutuksesta.”

Olennaista on myös käsittää, että aineellinen tai aineeton kohde ympäristössämme on kulttuuriperintöä vasta kun se tulkinnan ja hyväksynnän myötä todellistuu mielissämme kulttuuriperinnöksi!

Keskeisin syy Faron sopimukselle oli yhteinen eurooppalainen näkemys siitä, että kulttuuriperintö ja sen vaaliminen ei ole yhteiskunnalle kulu, vaan monipuolinen hyvän elämän resurssi.

Sen käytön yksinoikeutta ei ole kenelläkään, sillä se kuuluu kaikessa monipuolisuudessaan kaikille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.