Kuluttaja on kuningas Kiinassakin

Kiinan talouskasvu on herättänyt huolta sijoittajapiireissä. Vienti yskii ja teollisuus kärsii yli-investoinneista. Velkapommi tikittää. Investointeihin ja teollisuustuotantoon nojaavan maan talouskasvu on riippuvainen muun maailman taloustilanteesta. Tämän tietäen Kiinan hallitus aikoo patistaa kansalaisiaan kuluttamaan. Kiinassa yksityisen kulutuksen rooli on vielä melko vähäinen, sillä se on matalimpia maailmassa ollen vain kolmannes maan BKT:sta. Intiassakin kulutuksen osuus on selvästi yli puolet.

Kysymys on myös sisäpolitiikasta. Keskiluokan vaurastuminen lieventää maan poliittisia paineita.

Kiinalainenkin on tyytyväinen, jos tietää elinolojensa olevan huomenna paremmin kuin tänään. Pääministeri voi hengittää helpommin, kun väki ei ole kaduilla mellakoimassa.

Hallituksen tahto on toteutumassa, sillä vähittäiskauppa kasvoi Kiinassa viime vuonna noin 13 prosenttia. Tämä johtui lähinnä palkkojen noususta. Se on huono asia Kiinan teollisuudelle, joka on menettänyt asemiaan juuri palkkojen nopean nousun myötä.

Kiinalaiset ovat säästäväistä kansaa. Maan sosiaaliturva on heikko, joten kansalaisen on lähes pakko säästää pahan päivän varalle. Kiinassa on noin 270 miljoonaa siirtotyöläistä, jotka eivät ole minkään sosiaaliturvan piirissä. Hallitus aikoo toimia niin, että heille taattaisiin edes jonkinmoinen turva toivoen säästämistarpeen vähenevän.

Kun herra Tsing Tao muuttaa maaseudulta työn perässä kaupunkiin, hän tarvitsee asuntoonsa huonekaluja, television ja jääkaapin. Illalla hän latkii tölkin olutta ja pesee hampaansa hammastahnalla. Hän haluaa ja tarvitsee ihan niitä samoja asioita, jotka ovat meille arkipäiväisiä itsestäänselvyyksiä.

Jättiläisen kääntyminen voi tuoda yllätyksiä, sillä esimerkiksi viime vuonna Kiina ajoi Ranskan ja Italian ohi maailman suurimpana viininkuluttajana.

Vaurastuva keskiluokka tarvitsee myös pankkipalveluja ja vakuutuksia. Maksukorttien ja varanhoitopalvelujen kysyntä lisääntyy. Väki hakee suojaa omaisuudelleen ja ottaa matkavakuutuksen lomamatkailun lisääntyessä.

Kehittyviltä markkinoilta löytyy Kiinan ohella monta muuta maata, joissa yksityinen kulutus on heräämässä. Kiinan vanheneva väestöpohja ei välttämättä tue kuluttamista talouskasvun keskeisenä veturina, mutta esimerkiksi monessa Afrikan maassa tilanne on toinen. Nuori väestö, joka pikkuhiljaa hivuttautuu köyhyydestä kohti keskiluokkaa, on kulutustuotteita tarjoaville yhtiöille hyvää asiakaskuntaa.

Tiesitkö, että Nigeriassa juodaan erästä irlantilaista tummaa olutta toiseksi eniten maailmassa Irlannin jälkeen?

Valitettavasti Suomessa ei ole yhtiöitä, jotka olisivat tiiviisti kiinni kasvavien talouksien kulutuskasvussa. Meillä oli eräs matkapuhelinyhtiö, jonka menestys Asiassa ja Afrikassa tuo kyyneleet nostalgiseen silmäkulmaan. Sijoittajan pitää hakea kulutusyhtiönsä muualta ja mielellään rahastojen kautta, jotta aina tarpeellinen hajautus tulisi hoidettua.

Kirjoittaja toimii sijoittamisen kouluttajana OP-ryhmässä.