Kuluttakaa ja säästäkää kilpaa!

Tiernapoikain joulusanoma kullasta, pyhästä savusta ja mirhamista jäi vaivaamaan minua viisivuotiaana. Mikä oli eläintalliin kiikutetun kultalastin kohtalo?

Raamattu ei sitä kerro, mutta epäilen vanhempien hassanneen Itämaan sijoitusenkeleiden startupin köyhäin­apuun. Puusepän hommat lopetettuaanhan Jeesus eli kalastajien siivellä.

Opiskellessani teologiaa minua jäi vaivaamaan Raamatun talousvisio. Alussa rikastuminen on Jumalan siunaus, ja lopussa rikas ei pääse taivaaseen. Maailman kristilliset taloususkovaiset ovat saavuttaneet ekumenian siitä, että Jeesuksen sanoma on hölynpölyä.

Kasvun apostolit ovat käännyttäneet pohjoisen kovakalloista pakanakansaa vuodesta 1991 Raamattuakin ristiriitaisemmalla lopun ajan julistuksellaan: jotta kansakunta voisi pelastua, sen on samaan aikaan säästettävä ja kulutettava jumalattomasti.

Suomi elää parhaillaan virallista tuhlailukuukauttaan, jolloin tavarataivaaseen kurkottavien kansalaisten lisäksi julkisten laitosten on mällättävä vuoden kuluessa säästämänsä rahat.

Heräsin järkitalouden lapsen uskostani kaverin voivotellessa, että hänen puljussaan oli säästetty kymppitonneja liikaa. Mikäli määrärahoja ei heti hassattaisi, ylijäämä vähennettäisiin seuraavan vuoden budjetista. Ostetaanpa siis kaikkea tyhmää, veronmaksaja kiittää.

Vuosi 2014 muistetaan irtisanomisista, yyteistä, kestävyysvajeesta ja miljardien säästötarpeesta. Samaan aikaan samassa Suomessa elettiin kuin pellossa.

Arttu Wiskarin kysymykseen, missä voisimme vielä säästää, vastaan, että välimallin johtajien muotokuvien lisäksi sadoistatuhansista turhista seminaarimatkoista.

Joka kerran junan nytkähtäessä liikkeelle toistuu sama epistola. Kaljanirvanaan pyhiinvaeltavien miesten liuetessa tuoppiinsa ravintolavaunussa naiset pohtivat seminaariaikataulua: ”Jätettäiskö me ne luennot välistä ja mentäis heti turvenaamioon?”

Lähteekö Suomi nousuun istumalla turvenaamiossa tai perseet penkissä ja olalla auditoriossa? ”Katsokaapa kun käyrä näyttää ikävästi alaspäin.” Käyrä lävistäisi maan kuoren, jos maan pienyrittäjät kiertäisivät käyriä kauhistelemassa. Suomessa osalla ei ole lainkaan työtä ja osan tehtävänä on käyskennellä lentokentällä tärkeänä ja plärätä papereita palaverissa. Turhat lennot rasittavat kansantalouttamme ja ilmakehäämme miljarditolkulla.

Pienipalkkainen tutkijaystäväni lensi neljä kertaa Yhdysvaltoihin pitämään seitsemän minuutin esitelmän. Tutkimukseen ei riitä rahaa, mutta ristiin rastiin lentelyyn aina momentti löytyy. Verkko keksittiin ajat sitten, mutta verkostoitumisen varjolla voi aina tuhota yhden ilmakehän.

Kävin Helsingissä päivän työkeikalla, jossa työkseni muotoutui puoli lausetta. Toivottavasti ne sanat muuttivat maailman, sillä työpäivä meni harakoille.

Linnan itsenäisyyspäiväjuhlien televisioinnista aukeaa Suomen talouden koko kuva. Kun vanhuksia makuutetaan laitoksissa vaipoissa ja lapsia siedätetään allergioille homekouluissa, niin sittenpä on varaa sil­mien ärsyyntymättä kattoa kirurginveitsellä retusoidun presidentinlinnan kattoa.

Kirjoittaja on vapaa tutkija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.