Kun aika loppuu kesken

Se tuntuu niin väärältä. Ei kuoleman kuulu tulla noin aikaisin.

Silti 12- ja 9-vuotiaiden poikien äiti on nyt poissa. Puoliso on poissa. Elämän katkeamista vain 42-vuotiaana on vaikea hyväksyä.

Helppoa se ei viime lauantaina ollut papillekaan, itsekin samanikäisten lasten äidille.

Syöpä vei veljentyttäreni vajaan kahden vuoden taistelun jälkeen. Suolistosta alkanut sairaus oli jo laajalle levinnyt, kun se todettiin.

”Kun kuulisi kerrankin edes jotain hyviä uutisia”, hän kerran huokaisi hoitojen heikoista tuloksista kertoessaan.

Se lieneekin ollut ainut kerta, kun hänen äänestään saattoi kuulla lievää kapinaa etenevää sairautta kohtaan.

Hän tiesi, että aikaa ei ole paljon jäljellä. Sen tiedon hän kantoi aivan käsittämättömän urheasti. Se urheus kantoi läheisiä sairauden aikana ja se kantaa edelleenkin.

Sitä urheutta ihailimme muistotilaisuudessa ja tiesimme, että meistä itsestämme ei olisi ollut kantamaan lähestyvän kuoleman ja kipujen taakkaa yhtä voimakkaana.

Tässä työssä sähköposti suoltaa tiedotteita lähes taukoamatta. Muutama päivä ennen hautajaisia yksi tiedote pysäytti ja sai lukemaan loppuun – vaikka oli parin kansanedustajan lähettämä. Juuri ne postit sujahtavat turhankin helposti roskikseen.

Tiedotteessa kansanedustajat kertovat jättäneensä hallitukselle kirjallisen kysymyksen syöpäriskiseulontojen laajentamisesta ja tehostamisesta.

Kansanedustajat toivoivat seulontojen käynnistämistä myös mahasyövän riskien varhaiseksi toteamiseksi. Esimerkiksi suolistosyövistä on jo käytössä joukkoseulonnat. Niitä järjestetään 60–68-vuotiaille sekä suvuille, joilla on riski sairastua kyseiseen syöpään.

Veljentyttärelläni oli tiedossa riski mahdollisesta syöpään sairastumisesta. Olihan hänen lähisuvustaan jo neljä sairastunut siihen. Siksi hän kävi kolmen vuoden välein syöpäseulontatarkastuksissa.

Syöpäriskiseulonnan väli oli hänen kohdallaan kuitenkin liian pitkä. Tarkastusaika oli jälleen vasta tulossa, kun sairaus todettiin ja se oli jo ottanut vallan.

Alkuvaiheessa usein oireettomana alkavaa syöpää on vaikea itse havaita. Siksi syövän mahdollisimman varhainen toteaminen on tärkeää ja siksi seulontoja on järjestettävä mahdollisimman usein, laajasti ja tehokkaasti.

Juuri tähän myös kansanedustajat haluavat kirjallisella kysymyksellään kiinnittää huomionsa.

Myös minä toivon, että yhteiskunnan rahaa voisi käyttää tähän tarkoitukseen nyt ja jatkossa.

Sattumalle ei kannata jättää sijaa.

Kuluttavista, lukuisista hoidoista ei veljentyttärelleni enää ollut apua.

Syöpähoidot antoivat silti tärkeitä lisäkuukausia. Ne hän käytti tarkkaan läheistensä hyväksi. Lähimmilleen hän oli tehnyt jokaiselle oman kirjan muistoksi.

Perheen ”pojat” – lapset ja aviomies – joutuvat nyt navigoimaan eteenpäin ilman perheen itseoikeutettua navigaattoria.

Sellaiseksi he perheen äitiä nimittivät.