Kun homo tanssii niin hetero pahastuu

Ei enää mitään rotia tässä maailman menossa. Nyt se lepso presidentti kutsui kaiken maailman homoja linnaan rietastelemaan. Kehtasivat miehimykset tanssiakin keskenään, niin että normaalilta perinteisiä arvoja kunnioittavalta heterolta meinasi mennä lenkkimakkara väärään kurkkuun.

Tämän tyyppisiä aatelmia loihe lausumaan kuluneella viikolla radiokanava Voicen aamulähetyksessä myös tyylikonsultti Leena Sarvi, joskin hieman varovaisemmin sanankääntein.

Presidentinlinnan tanssilattialla pyörähdelleiltä miespareilta puuttui juhlien pukuja ja tapakäytäntöjä analysoimaan pyydetyn Sarven mielestä kunnioitusta. Tyylikonsulttimme tunnusti tarvitsevansa vielä lisää aikaa totuttautua ajatukseen seksuaalivähemmistöjen tasa-arvosta ja päätteeksi heittäytyi suorastaa räsäsläiseksi, arvellen julkean julkitanssahtelun olevan suorastaan provokaatiota.

SARVEN RAIKKAAT oivallukset avasivat pelin netin mölyapinoille. Eräältä nimeltä mainitsemattoman iltapäivälehden keskustelupalstalla tiedettiin varsin pian, että mitä kunnon kansalaiset, sotiemme veteraanit sekä koko kosmoksen luoja asiasta ajattelee.

Törkeäähän tällainen on. Seuraavaksi se lepso presidentti kutsuu varmasti sadomasokisteja pyllyt paljaana linnaan. Ja taas veteraanit pyörivät haudoissaan.

ONHAN SE VEIKEÄÄ, että nämä totuudentorvet eivät edes tajua oman homofobiansa määrää. Sarvi toki puhuu vain oman suvaitsemattomuutensa suulla, mutta hänkin voisi kysyä itseltään, että mikä siinä tanssimisessakin nyt sitten on niin häpeällistä?

Jos homolla olisi pussi päässä tai jos homo kärrättäisiin isossa kaapissa linnaan niin olisiko se sitten korrektia? Tai jos on homo, niin ei saa itsenäisyyttä ainakaan heteroiden nähden juhlia? Tai ainakin pitäisi pysyä kaapissa, että hetero ei tiedä katselevansa homoa?

Kumpia on ylipäätään enemmän, tanssimaan innostuvia homoja vai tästä näystä vaivaantuvia heteroita? Kumman fiilikset painavat vaakakupissa enemmän? Mennäänkö demokratian periaatteella enemmistön diktatuurista vai yhtäläisistä kansalaisoikeuksista? Onko homolla oikeus tanssia enemmän kuin heterolla olla pahastumatta näkemästään?

Entä jos pahastuu rumasta heteroparista? Tai siitä, että suurin osa suomalaisista ei osaa tanssia? Voisiko ensi vuonna vaikka koreografi Sami Saikkonen paheksua veteraanien puolesta sitä, että punakat heteroparit hytkyvät Linnan tanssilattialla kuin sardiinit vesipatjalla?

SAPETUKSEN RAJOILLE saa sen sijaan se, että joillakin on otsaa väittää täysin omien ennakkoluulojensa pohjalta mitä sotiemme veteraanit ajattelevat ja minkä puolesta he taistelivat.

Oma vaatimaton veikkaukseni on, että aikoinaan Puna-armeijan pysäyttäneessä porukassa oli ihan yhtä lailla homokammoisia kuin tasa-arvon puolesta taistelevia - ja nyt aion paljastaa suuren salaisuuden: homojakin.

Joten totta tosiaan, mitähän talvisodan jermu tuumasi korsussa yön pimeinä tunteina, ajatellesaan rakasta Jussiaan tai Villeään? Että olisi se vaan törkeää, jos me yhdessä joskus tanssittaisiin. Vai kenties sitä, että tästähän ei Stalin diktatuureineen ja vainoineen yli tule, mikäli se minusta riippuu. Vain vapaassa Suomessa minullakin on oikeus onneen.

Kirjoittaja on Tänään-osaston esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.