Kun kaikki on ihanasti pielessä

Meidän piti mennä jouluksi maaseudun rauhaan. Mutta koska joulunalusviikonloppuna rytki vettä, peruimme sen. Mistä sitä olisi voinut tietää, että valkoinen joulu on vain ajan kysymys?

Olohuoneemme nurkassa jököttävä joulukuusemme on paitsi toispuoleinen, myös vino. Niin käy joka vuosi. Neulaset tässä yksilössä pysyvät heikonlaisesti, eikä kukaan oikeastaan muista laittaa sen kynttilöitä palamaan ennen kuin myöhään illalla.

En jaksanut leipoa ennen joulua kuin kolme kiloa pipareita, sillä talo täyttyi vieraista neljäksi yöksi ennen aattoa. Muumi-piparitalon muotit olivat kadoksissa ja rakennelma jäi tekemättä. Perinteiset lusikkaleivät ostin, torttuja leivoin ensimmäisen kerran tapanina ja nekin valmistaikinasta. Ne eivät pysyneet koossa, vaan pullistuivat epämääräisen mallisiksi. Maku oli laimeahko.

Lisäksi pullat jäivät pyöräyttämättä, kaurakeksit tekemättä ja Hanna-tädin pikkuleivät silkaksi haaveeksi - kaneliässistä puhumattakaan.

Kotiin sain puhtaan tuoksun pyyhkäisemällä ovenkarmit nenän korkeudelta, mutta en luutunnut listanpäällisiä tai kaappeja. Huonon omatunnon pistos meni onneksi nopeasti ohi.

Joulupöytä notkui silti ruokaa. Kinkku tosin olisi saanut olla suolaisempi ja pikkuisen kauemmin uunissa. Sitä paitsi unohdin laittaa herneet ja luumut tarjolle. Ehkäpä tölkkiherneiden päiväys ulottuu ensi jouluun saakka. Smetanasilliä sentään väänsin, mutta kukaan ei syönyt sitä.

Ostimme lastemme lahjoihin patterit ajoissa. Ikävä kyllä niitä ei löydetty h-hetkellä eivätkä ne ole tulleet vastaan vieläkään. Mutta hei - karaokemikkien toimimattomuus ei liene hirveän suuri menetys.

Vaikka me löytäisimme patterit, yksikään ruuvimeisseleistämme ei edes käy patteripesän luukun minimaaliseen torks-ruuviin.

Ostimme lapsellemme myös liian pienet monot ja papalle liian isot koiranulkoilutuskengät.

Toivomani yöpaita oli turhan lyhyt, joten sekin menee vaihtoon.

Koiramme sai muutaman kinkkuviipaleen ansiosta oksennustaudin tapaisen ja tahri pitkällä syljellä muutaman maton. Mikään ei herätä tehokkaammin kuin koiran kakominen kluk-kluk-öööörh -äänellä.

Itse kukin muutti mahassaan lanttulaatikon kaasumaiseen muotoon ja yritti säästää ilmalaivojen ylilennon ulkotiloihin. Kodin katkusta päätellen se jäi osittain yritykseksi, ja aina ei kehtaa kaupungin tehtaitakaan syyttää.

Jouduin kaatamaan kurkkuuni koiran suolistotulehdukseen ostettua närästyslääkettä jouluaattoiltana, kun ylävatsan korvennus ei ottanut talttuakseen. Muut eivät sitä halunneet.

Joulupäivänä vahingonilo voitti jouluilon useaan otteeseen, kun kymmenen hengen porukka kokoontui mittelemään sananselityksessä, piirustustehtävissä ja kitaran tiluttamisessa.

Yksi vieraista kaatoi olutta matolle, toinen tössäsi joululiinan.

Minulla on hyvä mieli. Tämä taisi olla yksi kautta aikain parhaita jouluja.

Kirjoittaja on toimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.